Kliinisen tutkimuksen tilanne on huolestuttava – rahoitus väheni viidenneksellä

Kliinisen lääketieteen tutkimusrahoitus on Suomessa vuosikymmenen aikana huolestuttavasti vähentynyt, osoittaa Lääketieteen tutkimusrahoitus 2022 -selvitys. Alan tutkimusmenot yliopistoissa pienenivät vuosina 2010-2020 viidenneksellä, 131 miljoonasta 105 miljoonaan euroon, vaikka kokonaisuudessaan lääketieteen tutkimusmenot pysyivät aiemmalla tasolla.

Kliinisillä tutkimuksilla tarkoitetaan potilaisiin kohdistuvia tutkimuksia. Tutkimuksissa kehitetään ja otetaan käyttöön uusia hoito- ja diagnoosimenetelmiä sekä parannetaan terveydenhuollon toimintatapoja.

– Potilailla tehtävät uusien hoitomuotojen ja diagnostiikan tutkimukset ovat koko lääketieteen ja terveydenhuollon kehityksen kulmakivi. Kliinisen tutkimuksen rahoituksen väheneminen on hyvin huolestuttavaa, toteaa Suomen Lääketieteen Säätiön puheenjohtaja Klaus Elenius.

Samaan aikaan kun kliininen tutkimus on vähentynyt, lääketieteen perustutkimus on kymmenen vuoden aikana yliopistoissa selvästi lisääntynyt, lähes kolminkertaistunut. Perustutkimuksissa selvitetään muun muassa molekyylitasolla eri sairauksien mekanismeja ja ihmisen aineenvaihdunnan toimintaa. Vaikka perustutkimuskin on välttämätöntä, se ei korvaa kliinisiä tutkimuksia.

– Kliinisiä tutkimuksia tarvitaan, jotta saamme tulevaisuudessakin käyttöön uusia hoitoja, Elenius toteaa.

Valtion tuki kliiniselle tutkimukselle romahti

Valtio on ollut perinteisesti merkittävin kliinisen tutkimuksen rahoittaja. Tärkeitä rahoituskanavia ovat valtion budjettirahoitus ja STM:n myöntämä valtion tutkimusrahoitus (VTR).

Vuonna 2010 yliopistot käyttivät näiden kanavien kautta tullutta rahoitusta kliiniseen tutkimukseen 76 miljoonaa euroa, mutta vuonna 2020 sitä oli käytettävissä enää 41 miljoonaa euroa. Rahoitus väheni kymmenessä vuodessa 46 prosenttia. Näin siitä huolimatta, että valtion budjetti yliopistojen lääketieteellisen tutkimukseen kokonaisuudessaan hieman kasvoi. Kliinisestä tutkimuksesta siis katosi runsaasti toimintaedellytyksiä muihin aloihin verrattuna.

Valtion tuen vähenemisen myötä ulkopuolisen rahoituksen tarve on kasvanut. Vuonna 2010 valtion budjetti- ja VTR-rahoitukset yhdessä kattoivat 58 prosenttia yliopistojen kliinisen lääketieteen tutkimuksesta, mutta kymmenen vuotta myöhemmin niiden osuus oli enää 39 prosenttia. Kilpailu ulkopuolisesta rahoituksesta, jota myöntävät muun muassa säätiöt ja Suomen Akatemia, on kiristynyt.

Haasteena on, että lääkärit tyypillisesti tekevät kliinistä tutkimusta oman potilastyönsä ohessa, osa-aikaisesti ja vapaa-ajalla. Ulkopuolisissa rahoitushauissa, kuten Suomen Akatemian hauissa, he joutuvat kilpailemaan samalla viivalla rahoituksesta kokopäiväisten, esimerkiksi perustutkimusta tekevien, tutkijoiden kanssa.

Vaikka esimerkiksi Suomen Akatemialla on nykyisin lisäksi erillisiä kliinisen tutkijan apurahoja, niitä on tarjolla hyvin harvoille, vain noin kymmenelle lääkärille vuodessa.

– Vaarana on, että kova kilpailu rahoituksesta johtaa siihen, että jatkossa yhä harvempi nuori lääkäri kiinnostuu kliinisen tutkimuksen tekemisestä. Tähän asiaan on pikaisesti puututtava ja lääkärien edellytyksiä tehdä kliinistä tutkimusta on parannettava, Klaus Elenius sanoo.

Säätiöt rahoittavat lääketieteen tutkimusta lähes 100 miljoonalla eurolla

Lääketieteen tutkimusrahoitus 2022 -selvitys osoittaa, että kotimaisten säätiöiden rooli lääketieteellisten tutkimusten rahoittajana on vuosikymmenessä nopeasti kasvanut. Niiden myöntämä rahasumma lähes kaksinkertaistui kymmenessä vuodessa.

Vuonna 2020 säätiöiden tilinpäätöksiin perustuvien tietojen mukaan 54 suurinta kotimaista apurahasäätiötä myönsi yli 97 miljoonaa euroa lääketieteen alan tutkimukseen. Tämä on enemmän kuin Suomen Akatemia ja Business Finlandin myöntämä rahoitus yhteensä.

Syitä säätiörahoituksen kasvuun on muun muassa tehostunut varainhankinta ja talouden noususuhdanne, joka on parantanut säätiöiden sijoitusvarallisuuden tuottoja. Säätiöt ovat myös viime vuosina selvästi lisänneet panostuksiaan tutkimusrahoitukseen.

– Pyrimme jatkuvasti kehittämään apurahoja ja apurahajärjestelmää niin, että potilastyötä tekevät lääkärit pystyisivät niitä paremmin hyödyntämään. Haluamme omalta osaltamme myös varmistaa, että lääketieteen tutkimuskenttä säilyy monipuolisena Suomessa, Klaus Elenius toteaa.

Eleniuksen mukaan pelkkä säätiörahoitus ei kuitenkaan riitä paikkamaan aukkoja, joita valtion supistunut rahoitus voi aiheuttaa kliiniselle tutkimukselle. Vaarana, on että kliininen tutkimusperinne Suomessa näivettyy, millä voi olla vakavia seurauksia.

– Lääketiede menee koko ajan eteenpäin. On tärkeää, että suomalainen lääkärikunta tekee kliinistä tutkimusta ja on mukana kehittämässä hoitoja. Vain siten meille karttuu riittävästi tietotaitoa ja kyky ottaa käyttöön uusia menetelmiä. Me kaikki suomalaiset hyödymme siitä.

Lääketieteen tutkimusrahoitus 2022 (pdf) (2.7 MB)(avautuu uuteen ikkunaan)

Lääketieteen tutkimusrahoitus 2022 -selvityksen toteuttivat Aivosäätiö, Diabetestutkimussäätiö, Jane ja Aatos Erkon Säätiö, Jenny ja Antti, Wihurin rahasto, Juho Vainion Säätiö, Lastentautien tutkimussäätiö, Orionin Tutkimussäätiö, Paavo Nurmen säätiö, Paulon Säätiö, Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö, Sigrid Juséliuksen Säätiö, Suomen Hammaslääketieteen Säätiö, Suomen Lääketieteen Säätiö, Suomen Syöpäinstituutin säätiö ja Syöpäsäätiö.

Selvityksen tiedot kokosi vaikuttajatutkimuksiin erikoistunut Aula Research Oy. Tietoa selvitystä varten kerättiin seuraavista lähteistä: Tilastokeskus, Suomen Akatemia, Opetus- ja kulttuuriministeriön vuosittainen tiedonkeruu, Valtiovarainministeriö, Sairaanhoitopiirit ja yliopistolliset sairaalat ja Säätiöt ja rahastot ry.