Insuliini alkaa pelastaa ihmishenkiä
Insuliini 100 vuotta – osa 4/5
Frederick Banting oli tammikuussa 1922 innoissaan siitä, kuinka hyviä hoitotuloksia James Collipin valmistamalla insuliinivalmisteella oli saatu koirilla ja kaneilla. Saavutetut tulokset rohkaisivat häntä tekemään John MacLeodille ehdotuksen: nyt olisi viimein aika käynnistää valmisteen tehon kokeilu tyypin 1 diabetesta sairastavilla ihmisillä.
Ensimmäinen tammikuussa 1922 valmistetta saanut ja siitä hyötynyt ihminen, Leonard Thompson muistetaan nimeltä vielä sadan vuoden jälkeenkin. 14-vuotias Thompson kärsi henkeä uhkaavasta ketoasidoosista, ja oli kuihtunut luurangonlaihaksi, kun hän sai ensimmäiset insuliinipistoksensa 11.1.1922.
Lääkeainetta ei tosin Thompsonin sairaskertomuksessa nimitetty insuliiniksi, vaan sen nimi oli ”MacLeod’s serum”. MacLeod itse kutsui valmistetta julkisesti insuliiniksi ensimmäisen kerran vasta 3. toukokuuta 1922
Ensimmäiset kaksi Thompsonin pakaroihin pistettyä insuliinipistosta eivät tuottaneet odotettua tulosta. Sokerin määrä hänen virtsassaan väheni, mutta verensokerissa havaittiin vain 25 prosentin lasku, ja pistospaikkoihin Thompsonin iholle ilmaantui paiseita.
Lehti uutisoi: edistystä näkyvissä
Tammikuun 14. päivä 1922 Toronto Star -lehti otsikoi uutisensa ”Work on diabetes shows progress against disease” (diabeteksen parissa tehtävä työ edistyy), ja tutkijoiden paineet onnistua lisääntyivät.
Collipia kiirehdittiin valmistamaan aiempaa puhtaampaa insuliinivalmistetta. Hänen uurastuksensa tuotti tulosta, ja Thompsonin hoitoa voitiin jatkaa 23. tammikuuta.
Thompson sai päivittäisiä pistoksia kahden viikon ajan helmikuun 4. päivään saakka. Tänä aikana hänen vointinsa alkoi silminnähden parantua, eikä pistoksista enää aiheutunut iho-ongelmia.
Thompson eli lopulta kuitenkin vain 27-vuotiaaksi, hän menehtyi keuhkokuumeeseen. Sen sijaan eräs toinen ensimmäisistä insuliinilla onnistuneesti hoidetuista, Ted Ryder, eli Bantingin ja Bestin tekemän keksinnön ansiosta aina vuoteen 1993 asti.
Teollinen valmistus alkaa
Tammikuussa alkaneet ihmiskokeet etenivät nopeasti, ja helmikuun lopulla jo seitsemän tyypin 1 diabetesta sairastavaa oli saanut insuliinivalmistetta. Tuolloin otettiin myös askel kohti insuliinin teollista valmistusta: Toronton yliopiston alueella toiminut voittoa tuottamaton Connaught Anti-Toxin Laboratories sopi valmistuksen aloittamisesta. Myöhemmin laboratorio päätyi Sanofi-Aventiksen omistukseen.
Uusia ongelmia alkoi kuitenkin ilmaantua: tutkijat eivät olleet kirjanneet riittävän tarkkuudella niitä menetelmiä, joilla insuliinivalmisteen puhdistamisessa oli onnistuttu, ja maaliskuun lopulla valmistusta ei kyetty jatkamaan. Toronto Star -lehti kuitenkin kirjoitti 22. maaliskuuta: ”Toronto Doctors on Track of Diabetes Cure” (torontolaiset lääkärit löytämässä ratkaisun diabeteksen hoitoon).
Valmisteen puhtauteen liittyneet ongelmat ratkesivat kevään aikana, mutta tutkijat ymmärsivät nopeasti, että Toronton yliopistolla ei ollut resursseja aloittaa laajamittaista insuliinin valmistusta, minkä vuoksi solmittiin yhteistyösopimus Eli Lillyn kanssa. Vuosina 1923-1925 sopimukset tehtiin 13 muunkin lääkeyrityksen kanssa.
Kesällä 1922 riittävän puhdasta insuliinia kyettiin valmistamaan jo niin paljon, että Torontoon alkoi saapua hoidettavaksi tyypin 1 diabetesta sairastavia paitsi Kanadasta myös muualta maailmasta.
Kiitos mielenkiinnostasi. Lue jatkokertomuksemme viimeisestä osasta, kuinka insuliinin keksiminen johti Nobelin palkintoon ja sen jakamiseen keskenään riitautuneiden keksijöiden kesken.