Tekisinkö testamentin?

Diabetestutkimussäätiön hallituksen jäsen, asianajaja Harri Jussila on viime vuosina saanut olla mukana usean diabetestutkimuksen hyväksi tehdyn testamentin täytäntöönpanossa. Testamentin tekijän viimeistä tahtoa kyetään parhaiten kunnioittamaan silloin, kun testamentti on huolellisesti laadittu.

Perintöön liittyvistä kysymyksistä säädetään Suomessa perintökaaressa (1965/40). Laista löytyy seikkaperäiset säädökset sukulaisten ja puolison perintöoikeudesta.

– Yksinkertaistaen voidaan todeta, että perintö menee lähtökohtaisesti rintaperillisille tai heidän jälkeläisilleen, Jussila kuvaa lakimääräisen perimyksen suuntaviivoja ja jatkaa.

– Jos rintaperillisiä ei ole, perintö menee eloonjääneelle puolisolle. Jos puolisoakaan ei ole, perintö menee vanhemmille tai heidän jälkeläisilleen. Jos heitäkään ei ole, perintö menee isovanhemmille ja heidän jälkeläisilleen. Perittävän serkut eivät kuitenkaan enää peri.

Jos edesmenneellä ei ole perillisiä, eikä testamenttia ole tehty, menee omaisuus valtiolle. Valtiokonttori voi hakemuksen perusteella päättää omaisuuden luovuttamisesta läheiselle, asuinkunnalle tai kiinteän omaisuuden sijaintikunnalle.

– Perinnölle on aina lain mukainen ottaja, mutta kun perinnön jättäjä haluaa vaikuttaa siihen, mitä hänen omaisuudelleen tapahtuu, on aiheellista laatia testamentti, Jussila muistuttaa.

Asiantuntijan käyttö ehdottoman suositeltavaa

Testamenttien laatiminen ei ole Jussilan omaa erikoisosaamisalaa eikä hän ota vastaan toimeksiantoja niiden laatimiseksi. Hän suosittelee asiantuntija-avun käyttöä kaikille testamentin tekemistä harkitseville, ja on usein voinut ehdottaa sopivaa testamentin tekijää itselleen tutusta asianajaja-ammattikunnasta.

– Moni varmasti miettii testamentin laatimisesta aiheutuvia kustannuksia, mutta ne ovat kuitenkin yleensä pienet suhteessa saavutettavaan hyötyyn.

– Kannattaa aina myös kysyä etukäteen työn tekijäksi tarjoutuvalta, millainen kustannus testamentin laatimisesta aiheutuu. Näin vältytään yllätyksiltä, Jussila opastaa.

Hän muistuttaa myös, että jokaisen testamentin tekijän tilanne on yksilöllinen. Kun testamentin laatii asiantuntija, on siinä osattu huomioida kaikki juuri kyseisessä tilanteessa olennaiset ja tärkeät seikat.

Täytäntöönpanon vaikeudet voi välttää

Jussilan kokemus on, että testamentin täytäntöönpanon yhteydessä voi nousta esiin epäselvyyksiä. Joskus joudutaan pohtimaan, mitä testamentin tekijä on testamenttimääräyksellään tarkoittanut.

– Vaikka testamentin tahdonilmaisun tekstille ei ole laissa säädettyä määrämuotoa, on testamenttia laadittaessa hyvä kiinnittää huomiota siihen, ettei testamenttimääräykseen jää tulkinnanvaraa.

Esimerkiksi testamenttilahjoituksen saaja on tärkeää nimetä täsmällisesti.

– Kun testamentin tekijä haluaa kohdentaa lahjoituksen Diabetestutkimussäätiölle, on säätiön virallinen nimi Diabetestutkimussäätiö Stiftelsen för Diabetesforskning sr selkeämpi lahjoituksen saajan määritelmä kuin pelkkä diabetestutkimus, Jussila tarkentaa.

Keskustelua on voinut herättää myös se, onko testamentti tehty siinä järjestyksessä kuin laki edellyttää. Testamentti on tehtävä kirjallisesti kahden todistajan ollessa yhtä aikaa läsnä. Todistajien on todistettava testamentti nimikirjoituksellaan sen jälkeen, kun testamentin tekijä on ensin vahvistanut sen allekirjoituksellaan tai on vakuuttanut, että testamentissa jo oleva allekirjoitus on hänen omansa.

– Todistajien on tiedettävä, että kyseessä on testamentti, mutta on testamentin tekijän vallassa, kertooko hän todistajille testamentin sisällön.

Jussila nostaa esiin myös tilanteet, joissa tiedetään, että kuollut henkilö on laatinut testamentin, mutta testamenttia ei tahdo löytyä.

– Testamentti tuleekin tallettaa huolellisesti. Varmasti turvallinen säilytyspaikka on pankin tallelokero, mutta mikä tahansa turvallinen paikka käy, kunhan testamentin tekijä huolehtii siitä, että jäljelle jäävät voivat testamentin löytää.

– Jos testamentin tekijä tulee myöhemmin toisiin aatoksiin, on hänen muistettava peruuttaa testamenttinsa lain määräämässä järjestyksessä tai vähintäänkin huolehtia vanhentuneen testamenttinsa hävittämisestä, Jussila muistuttaa.

Hyvää osalla omaisuudesta

Valtaosa Diabetestutkimussäätiön viime vuosina saamista testamenttilahjoituksista on koskenut osaa edesmenneen omaisuudesta. Lahjoittajat ovat halunneet tukea suomalaista diabetestutkimusta esimerkiksi testamenttaamalla tietyn rahasumman tai omistamansa asunto-osakkeen tai kiinteistön säätiölle.

– Iso osa suomalaisten varallisuudesta on kiinni asunnoissa. Tällaisen testamenttilahjoituksen saaminen on Diabetestutkimussäätiölle aina iso asia, riippumatta asunnon koosta ja sijainnista. Edesmenneen puoliso saattaa jäädä asumaan asuntoon, jolloin asunto siirtyy säätiölle vasta hänen jälkeensä, Jussila kertoo.

Testamenttilahjoittajat ovat niin yksin asuvia kuin pariskuntia. Jos puolisot ovat eläessään sopineet, että yhteinen omaisuus tai osa siitä testamentataan Diabetestutkimussäätiölle, neuvottelee säätiö testamentin täytäntöönpanosta aina lesken ja kuolinpesän kanssa.

Säätiölle on tärkeää kohdella kunnioittavasti niin testamentin tehnyttä kuin kaikkia testamenttiasian osapuolia. Näissä tilanteissa huolella laadittu testamentti on yhteinen etu, sen myötä testamentin tekijän tahto tulee oikein ymmärretyksi.

Perintösuunnittelussa on hyvä huomioida myös veroseuraamukset. Perijät ja testamentin saajat on jaettu veroluokkiin sen mukaan, mitä sukua he ovat perinnön jättäjälle. Ja mitä suurempi omaisuuden arvo on, sitä ankarammin perintöä verotetaan.

– Perintöveroa ei välttämättä tule maksettavaksi ollenkaan siltä osin, kuin omaisuutta on testamentattu yleishyödylliseen tarkoitukseen, kuten esimerkiksi Diabetestutkimussäätiölle. Säätiön ei tarvitse maksaa saamistaan testamenttilahjoituksista veroa, Jussila muistuttaa.