Diabeteksen munuaistauti on vaikea haaste tutkijallekin

Toistaiseksi ei voida ennustaa ketkä sairastuvat diabeteksen munuaistautiin: taudille altistavien geenien metsästäminen on haastavaa ja sen periytymisen selvittäminen monimutkaista.

Diabeteksen lisäsairauksia ja erityisesti diabeteksen munuaistautia yli 30 vuotta tutkinut Per-Henrik Groop onkin 2000-luvulla sukeltanut yhä syvemmälle ihmisen perimään. Mukaan on tullut myös suhteellisen uusi tutkimusalue, epigenetiikka. Se liittyy geenien toimintaan ja linkittää ympäristön ja sairaudet.

– Tiedämme, että perinnöllinen taipumus altistaa munuaistaudille, mutta elintavoilla ja ympäristötekijöilläkin on vaikutusta. Epigenetiikka tarkastelee näitä kaikkia yhdessä, Groop selittää.

Jäljille pääsemisessä auttaa myös koko perimän eli genomin sekvensointi.

– Se tarkoittaa perimän emäsjärjestyksen selvittämistä. Me tiedämme 600 tutkimuspotilaamme DNA-ketjujen kaikkien kolmen miljardin emäsparin järjestyksen, Groop havainnollistaa tutkittavan tiedon määrää.

Perimän tutkimus on paitsi mutkikasta, myös äärimmäisen kallista. Diabetesliiton ja diabetesyhdistysten perustama Diabetestutkimussäätiö on tukenut Groopin tutkimusryhmän työtä apurahoin. Tänä vuonna ryhmä sai säätiön 90 000 euron suurapurahan.

Vaaran merkit otettava vakavasti

Diabetes on Suomessa yleisin syy dialyysihoitoon, ja pääosa dialyysin aloittavista on tyypin 1 tai tyypin 2 diabeetikoita. Groop toivoo diabetesta sairastavien ja alan ammattilaisten havahtuvan siihen, että alkavasta munuaistaudista kielivät merkit ovat aina vaaran merkkejä.

Jos tyypin 1 diabetesta sairastavalla havaitaan albuminuria eli valkuaista virtsassa, lisääntyy ennenaikaisen kuoleman riski kolminkertaiseksi. Riski on 18-kertainen, jos sairaus etenee loppuvaiheen munuaistaudiksi ja johtaa dialyysihoitoon.

Erityisesti 60 vuotta täyttäneen tyypin 2 diabeetikon ennuste voi olla huono jo silloin, kun hänellä todetaan mikroalbuminuria eli ensimmäisiä merkkejä munuaistoiminnan heikkenemisestä.

– Valitettavasti hänen elinajanodotteensa saattaa lyhentyä jopa 16 vuotta, Groop pahoittelee.

Vaikka Groop painottaa diabeteksen munuaistaudin vakavuutta, korostaa hän myös huojentavia seikkoja.

– Jos tyypin 1 diabeetikolle ei kehity diabeteksen munuaistautia, on hänen elinajanodotteensa jopa pidempi kuin niin sanottujen perusterveiden.

Lisäksi munuaistaudin todennäköisyys vähenee diabetesvuosien myötä. Suurimmillaan sen ilmaantuvuus on noin 15 – 20 vuoden kuluttua diabetekseen sairastumisesta, sen jälkeen ilmaantuvuus vähenee.

Viiden sormen sääntö toimii

Sairastumista diabeteksen munuaistautiin ei aina voida estää, mutta sitä voidaan torjua ja sen etenemiseen vaikuttaa. Groop kannustaa muistamaan ”viiden sormen säännön”.

– Kun kaikki nämä viisi perusasiaa ovat hallussa, vähenee munuaistaudin todennäköisyys tai jo alkanut munuaistauti voidaan saada aisoihin.

Ensimmäinen sormi tarkoittaa hyvää sokeritasapainoa. Groopin mukaan munuaisten hyvinvoinnin kannalta on ehdottoman tärkeää, että diabetesta sairastavan HbA1c on alle seitsemän prosenttia.

Toinen sormi muistuttaa, että verenpaineen tulisi pysytellä lukeman 130/80 alapuolella. Kolmas sormi on asianmukainen lääkehoito, kuten ACE:n estäjien tai angiotensiinreseptorisalpaajien käyttö.

– Ne ehkäisevät ja vähentävät albuminuriaa sekä hidastavat munuaisten suodatustoiminnan heikkenemistä.

Neljäs sormi tarkoittaa tupakoimattomuutta ja viides statiinilääkitystä.

– Lisäksi on hyvä pitää mielessä, että normaali paino ja säännöllinen hikiliikunta edesauttavat munuaissairaudelta välttymistä, Groop muistuttaa.

Uusi lääkehoito antaa lupauksia

Tyypin 2 diabeteksen hoitoon tarkoitetut SGLT2-estäjät ovat Groopin mukaan osoittautuneet lupaaviksi lääkkeiksi jo puhjenneen diabeteksen munuaistaudin hillitsemisessä. Lääkitys lisää sokerin erittymistä virtsaan munuaisista.

– SGLT2-estäjät parantavat potilaiden ennustetta. Ne torjuvat sydän- ja verisuoniongelmia ja hidastavat merkittävästi munuaistaudin etenemistä, Groop iloitsee.

Aiemmin on oltu sitä mieltä, että SGLT2-estäjät eivät sovi potilaille, joilla on munuaisten vajaatoiminta, mutta uudet tutkimustulokset ovat Groopin mukaan muuttaneet käsityksiä.

– SGLT2-estäjien käyttöön liittyy silti riskejä. Erityisesti insuliinihoitoisten diabeetikoiden alttius kehittää happomyrkytys kasvaa tämän lääkityksen myötä, mutta jos huolehditaan riittävästä insuliinimäärästä ja hiilihydraattien saannista, on riski pieni.

– Koska insuliinin tarve lisääntyy infektion tai akuutin sairauden myötä, paras tapa välttää happomyrkytys on pitää tällöin muutaman päivän tauko SGLT2-estäjien käytössä, Groop neuvoo.

Kullekin potilaalle parhaiten sopivien hoitomenetelmien arviointi on Groopille luontevaa, sillä hän työskentelee tutkimustyönsä ohella ylilääkärinä HUSin nefrologian klinikassa Helsingissä.

– On tärkeää, että tutkimuksessa säilytetään yhteys potilaisiin. Siitä hyötyvät molemmat – sekä potilaat että lääketieteellinen tutkimus, Groop painottaa.

Kiitos diabeetikoille

Lääketieteen tohtoriksi vuonna 1989 väitellyt Groop on johtamansa FinnDiane-hankkeen alkuunpanija. Diabeteksen lisäsairauksiin keskittyvän hankkeen tutkimuksiin on osallistunut jo lähes 9 000 tyypin 1 diabetesta sairastavaa suomalaista.

– Suomalaisten tutkimusmyönteisyys on käsittämättömän hienoa. Ilman vapaaehtoisia tutkimus ei olisi mahdollista. Ja näin ollen ei myöskään lisäsairauksien ennaltaehkäisyn ja hoidon kehittäminen, runsaan 25 vuoden yhteistyöstä diabeetikoita kiittävä Groop sanoo.

Jos yhteistyö potilaiden ja FinnDiane-tutkimusyksiköiden kesken sujuu hienosti, samaa ei voi Groopin mukaan sanoa tutkimuksen kaikista edellytyksistä. Hän kuvaa tutkimusbyrokratian jatkuvaa lisääntymistä vähintäänkin Himalajan vuoriston korkuiseksi esteeksi. Myös tutkimusrahoituksen epävarmuus kalvaa ja muitakin huolia on.

– Suomen munuaistautirekisterin rahoitus uhkaa loppua. Jos niin käy, katkeaa maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen seuranta-aineiston jatkuvuus, ja meillä ei enää ole vastaavaa keinoa tunnistaa hoidon ongelmakohtia, rekisterin puheenjohtaja Groop harmittelee.

Groop kantaa huolta myös isommasta mittakaavasta. Hän varoittaa maailmanlaajuisesta ”diabetespandemiasta” seurauksineen.

– Ylipaino altistaa tyypin 2 diabetekselle ja munuaisongelmille. Jos nykymeno jatkuu, on maailmassa 20 vuoden kuluttua yli 720 miljoonaa tyypin 2 diabeetikkoa. Kun puolelle heistä kehittyy, ainakin nykytiedon valossa, vähintään alkuvaiheen munuaissairaus, pitää hälytyskellojen jo soida.

Maailma verkossa

Tuloksekas diabetestutkimus on tyypillisesti kansainvälistä yhteistyötä, ja Groop luovii maailmanlaajuisissa tutkimusyhteisöissä kuin kala vedessä.

– Olen ollut pitkään mukana EASD:n vuosittaisen konferenssin järjestelyissä. Se on suurin diabeteslääkärien tapahtuma maailmassa, ja tänä vuonna koronan vuoksi kokonaan virtuaalinen.

Konferenssijärjestelyt ja luennointikutsut lukuisiin muihin tutkimuskokouksiin ovat tarkoittaneet Groopille jopa satoja matkapäiviä vuodessa. Koronavirus muutti keväällä 2020 kaiken.

– Kokousten suunnittelu ja luennot siirtyivät sujuvasti verkkoon. Myös professuurini hoito Melbournessa Australiassa on onnistunut hyvin etänä Suomesta käsin, Groop kertoi kesäkuussa.

Mutta aivan jokainen asia ei ole luonnistunut yhtä hienosti kuin ennen.

– Toistaiseksi en voi reissusta palatessani kysyä fantastiselta tutkimusryhmältäni, mitä uutta olen nyt keksinyt, Groop myhäilee pilkettä silmäkulmassaan.

Lontoosta Pellinkiin

Kansainvälisyys on vahvasti läsnä myös Groopin yksityiselämässä. Hän on naimisissa oopperalaulaja, mezzosopraano Monica Groopin kanssa, jonka Suomen Kansallisoopperasta vuonna 1987 käynnistynyt ura siivitti maailmanmenestykseen.

– Muutimme tutkimustyöni vuoksi alakouluikäisen poikamme kanssa Lontooseen vuonna 1990. Minä palasin kahden vuoden jälkeen Suomeen jatkamaan munuaistutkimusta, mutta Monicaa kutsuivat maailman estradit, 64-vuotias Groop muistelee.

Groopit hankkivat asunnon Barnesista Lontoon länsipuolelta. Siitä tuli heille rakas kakkoskoti lähes 25 vuodeksi.

– Olemme nyttemmin luopuneet siitä, sillä Monica nimitettiin määräaikaiseksi professoriksi Sibelius-Akatemiaan Helsinkiin reilut kymmenen vuotta sitten. Kakkoskodin paikan sydämissämme täyttää nyt kesähuvila Pellingissä.

Groop on kotoisin Mustasaaresta Vaasan kupeesta, ja suvulla on kesäpaikka Närpiössä. Kansainvälisyys ja tutkimus ovat vahvasti läsnä sielläkin: mökillä vierailee myös vuosia Ruotsissa asunut isoveli Leif Groop, hänkin diabetestutkija ja professori.