Diabetestutkimuksen tukijaksi voi jopa syntyä
Kun Turussa, Tampereella tai Oulussa syntyy vauva, voidaan hänen napaverinäytteestään seuloa tyypin 1 diabetekseen liittyviä riskigeenejä. Vastasyntyneiltä saadut näytteet ovat korvaamattoman arvokas lahja diabetestutkimukselle.
Suomalainen DIPP-tutkimus on maailman suurin tyypin 1 diabeteksen seurantatutkimus. Näytteitä on koottu Suomessa syntyneiltä lapsilta jo marraskuusta 1994 lähtien.
DIPP-tutkimuksen päämääränä on löytää keinoja tyypin 1 diabeteksen puhkeamisen ennustamiseen ja ehkäisemiseen. Jos vastasyntyneen näytteestä löytyy tyypin 1 diabetekselle altistavia geenejä, kutsutaan vauva mukaan tutkimukseen. Seuranta jatkuu 15-vuotiaaksi asti.
– Riskigeenien seulominen napaverinäytteestä perustuu aina äidin antamaan lupaan. Suomalaisperheitä onkin kiittäminen siitä, että tyypin 1 diabeteksen tutkimukseen on Suomessa käytettävissä ainutlaatuinen näytekokoelma, professori Jorma Toppari korostaa.
Turun yliopistossa työskentelevä Toppari on yksi DIPP-tutkimuksen johtoryhmän jäsenistä. Hänen mielestään suomalaisten tutkimusmyönteisyys on keskeinen tekijä Suomessa tehtävän diabetestutkimuksen saavutusten taustalla.
– Luottamus tutkijoihin ja tutkimukseen on hyvällä tasolla. Näin muun muassa siksi, että ketään ei käytetä hyväksi, eikä kenellekään aiheuteta haittaa. Ja tutkimukseen osallistumisesta voi olla itsellekin hyötyä.
Diabetes voidaan havaita varhain
DIPP-tutkimuksessa mukana olevat lapset käyvät ensimmäisen kahden ikävuotensa ajan seurantavastaanotolla kolmen kuukauden välein. Jos käynneillä otettavista verinäytteistä ei löydy autovasta-aineita tyypin 1 diabetekselle, harvenevat seurantakäynnit yhteen tai kahteen kertaan vuodessa.
– Mutta jos vasta-aineita ilmaantuu, jatketaan lasten seurantaa kolmen kuukauden välein. Tämä on diabetesriskissä olevien kannalta tärkeää. Tiiviin seurannan ansiosta mahdollinen diabeteksen puhkeaminen voidaan havaita ennen vakavia oireita, Toppari kertoo tutkimuksen hyödyistä perheille.
Vakavilla oireilla Toppari tarkoittaa diabeettista ketoasidoosia eli happomyrkytystä. Se on henkeä uhkaava, insuliinin puutteesta johtuva tila. Lapsen sairastuminen tyypin 1 diabetekseen saatetaan toisinaan tunnistaa vasta ketoasidoosin jo kehityttyä.
– Diabeettinen ketoasidoosi on Suomessa harvinaisempi kuin muualla maailmassa. Uskon sen johtuvan ainakin osittain siitä, että ketoasidoosiin johtavat oireet tunnistetaan meillä DIPP-tutkimuksen ansiosta muuta maailmaa paremmin.
Löytyykö vastauksia sukupolvien ketjusta?
Pian 30 vuotta kestäneessä DIPP-tutkimuksessa on tänä päivänä mukana lapsia, joiden vanhemmatkin ovat lapsuudessaan osallistuneet siihen.
– Tämä on ainutlaatuista, ja avaa diabetestutkijoille aivan uusia mahdollisuuksia, Toppari iloitsee.
Uusia näkökulmia pitkäjänteiseen tutkimukseen tarjoaa myös suunnitelma DIPP-tutkimuksen laajentamiseen raskausaikaan. Tutkimukseen kutsuttaisiin mukaan silloin, kun syntyvän lapsen lähisukulaisten joukossa on tyypin 1 diabeetikoita.
– Toisaalta diabetestutkimuksessa on syytä tarkastella aiempaa perusteellisemmin myös edeltäviä sukupolvia. Pitää selvittää esimerkiksi sitä, mitä ympäristössämme tapahtui 1950-luvulla ja jo aiemmin – miksi tyypin 1 diabeetikoiden lukumäärä lähti nousuun, Toppari linjaa tutkimusajatuksiaan.
Näytteet tutkittavissa jopa vuosikymmeniä
Sukupolvien jatkumo ulottuu myös diabetestutkijoihin, joille jo olemassa oleva DIPP-näytekokoelma tarjoaa mahdollisuuksia uusiin oivalluksiin, kun tutkittu tieto kumuloituu ja tutkimusmenetelmät edelleen kehittyvät.
– Näytteet on jaettu pieniin osiin ja säilötty näytevarastoihin jopa 180 asteen pakkaseen. Osaa näytteistä voidaan nykyaikaisten säilytysmenetelmien ansiosta käyttää tutkimuksessa jopa vuosikymmeniä, Toppari kertoo.
Varastoituja näytteitä tarkastelemalla tutkitaan esimerkiksi autoimmuniteetin syntyä. Kun samalta lapselta on saatu säännöllisesti näytteitä pitkän ajan kuluessa, voidaan näytteistä selvittää, millaisia muutoksia niissä on tapahtunut ennen ja jälkeen mahdollisten vasta-aineiden kehittymisen.
DIPP-tutkimuksen näytteet on tarkoitettu nimenomaan tyypin 1 diabetekseen liittyvään tutkimukseen, mutta niitä on hyödynnetty jonkin verran myös muiden autoimmuunisairauksien, kuten esimerkiksi keliakian tutkimuksessa.
– Näytteiden käyttö on tarkasti säänneltyä. DIPP-tutkimuksen johtoryhmä käy aina läpi näytteiden hyödyntämiseen liittyvät pyynnöt ja tutkimussuunnitelmat. Tällä hetkellä näytteiden mahdollistamaa tutkimusta tehdään kaikilla yliopistopaikkakunnilla Suomessa ja jonkin verran myös ulkomailla, professori Toppari kertoo.
