Diabetestutkimussäätiön toimintatapa kertoo tutkimuksen arvostuksesta

Diabetesliiton nykyisen kunniapuheenjohtajan vapaaehtoistyö diabeteksen parissa käynnistyi kuin itsekseen.

– Jo samalla viikolla, kun Kaisa sairastui, sain puhelun diabeetikkolasten perhekerhon vetäjältä Helsingistä. Hän kutsui minut mukaan paikallisen diabetesyhdistyksen toimintaan. Hyvin pian olinkin sitten jo mukana varainkeruussa ja myymässä sokerittomia joulupullia Esplanadin puistossa, Ammi Isokallio muistelee.

Diabetekseen sairastuneiden lasten hoito alkoi 1970-luvulla usean viikon mittaisella sairaalajaksolla.

– Neljä viikkoa Auroran sairaalassa tutustutti meidät moniin samassa tilanteessa oleviin. Vertaistuen merkitys osoittautui korvaamattomaksi. Se oli yksi niistä syistä, joka veti minut mukaan diabetesyhdistyksen ja myöhemmin myös Diabetesliiton ja Diabetestutkimussäätiön toimintaan.

Pitkä ura liitossa ja säätiössä

Keväällä 1980 Ammi Isokallio valittiin Tampereelle rakenteilla ollen Diabeteskeskuksen johtokuntaan, mitä seurasi jäsenyys Diabetesliiton sosiaaliturvatoimikunnassa ja liittohallituksessa. 1980-luvulla Isokallio toimi neljä vuotta Pääkaupunkiseudun Diabetesyhdistyksen puheenjohtajana, koko Diabetesliiton puheenjohtaja hän oli 1994-2002.

Diabetestutkimussäätiön hallitukseen ja työvaliokuntaan Isokallio valittiin Diabetesliiton edustajana keväällä 1995. Hän hoiti tehtävää 17 vuotta, kunnes vuonna 2012 halusi eläköityä myös vapaaehtoistyöstä.

Mahdollisuus kohdata asialleen omistautuneita, päämäärätietoisia huippuosaajia oli yksi niistä diabetestyön hienoista piirteistä, joka motivoi Isokalliota.

– Diabetestyö vei sydämeni, ja Diabetestutkimussäätiö oli minulle ikkuna, jonka kautta pääsin seuraamaan eturivin tutkijoita, heidän suunnitelmiaan ja saavutuksiaan.

Diabetestutkimuksen edistyminen on ollut iso asia myös Isokallion perheen omassa elämässä.

– Uudella tiedolla ja sen soveltamisella on ollut äärettömän suuri merkitys tyttäreni Kaisan kannalta. Likimain kaikki ne ohjeet ja ennusteet, joita saimme 70-luvulla, ovat muuttuneet parempaan päin. Kehitys on ollut kerta kaikkiaan huikeaa.

Otetaanko tutkimus vakavasti?

Diabetestutkimuksen jatkuvuutta uhkaava rahoituksen epävarmuus huolettaa Isokalliota.

– Suomalaiset diabetestutkijat ovat maailman huippuja. Tutkimuksen rahoittajien pitää näyttää, että tutkimuksen jatkuvuuden turvaamiseen suhtaudutaan vakavasti. Poukkoilu rahoituksessa antaa väärän signaalin.

Isokallion mielestä Diabetestutkimussäätiö on toiminut esimerkillisesti huolehtiessaan siitä, että säätiön jakamien apurahojen määrä on säilynyt vuodesta toiseen vähintään edellisvuoden tasolla, ja vielä useammin noussut.

– Säätiö on omalla toimintatavallaan osoittanut arvostavansa tutkijoita ja tutkimusmaailmaa sekä näyttänyt panostavansa diabetestutkimuksen eteenpäin viemiseen.

Unelmat saavutetaan yhdessä

Isokallion unelma on tyypin 1 diabeteksen salaisuuden ratkeaminen. Hän on omalla työurallaan kannatellut myös muiden unelmien toteutumista. Leipätyössään Helsingin sosiaali- ja terveystoimessa hän oli tekemisissä lasten ja nuorten hyvinvoinnin kanssa, ja heidän elämänlaatunsa on aina ollut hänelle tärkeä asia myös vapaa-ajalla.

– Järjestö- ja vapaaehtoistyö on ollut iso osa elämääni muutoinkin kuin diabeteksen merkeissä. Olen ollut mukana muun muassa ylioppilaskunnassa sekä Lastensuojelun Keskusliiton, Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Suomen Partiolaisten toiminnassa.

Yhdeksi vapaaehtoistehtäväksi yli muiden Isokallio nostaa Kansainvälisen diabetesliiton IDF:n kongressin järjestämisen Suomessa vuonna 1997.

– Se oli valtava ponnistus, joka kohotti Suomen Diabetesliiton kansainvälisesti aivan uudelle tasolle. Tärkeintä silloin, kuten tänäkin päivänä, oli se, että kaikki diabetesyhteisössä halusivat auttaa toisiaan. Meillä oli ja on yhteinen, selkeä päämäärä, Isokallio kiittää ja muistelee, kuinka Diabetesliiton henkilöstön usean vuoden erinomainen työ myötävaikutti onnistumiseen.

Vaikka Isokallio ei enää itse tee vapaaehtoistyötä diabeteksen merkeissä, on hänen siteensä Diabetestutkimussäätiöön säilynyt vahvana. Se jo aikuiseksi varttunut diabeetikkotyttö, jonka äidin sydämen diabetestyö vei 70-luvulla, on jo muutaman vuoden ajan ollut Diabetestutkimussäätiön hallituksen jäsen.