Siir­ry si­säl­töön

Edis­tää­kö sa­man­lai­nen ra­vin­to jo­kai­sen ter­veyt­tä ja eli­ni­kää

FT Essi Ha­vu­la tut­kii

So­vel­tuu­ko sama suo­si­tus­ten mu­kai­nen ruo­ka­va­lio kai­kil­le? Gee­nien ja ra­vin­non yh­teis­vai­ku­tus­ta tut­ki­van FT Essi Ha­vu­lan mie­les­tä vält­tä­mät­tä ei. Pe­ri­mä vai­kut­taa sii­hen, kuin­ka eli­mis­tö kä­sit­te­lee esi­mer­kik­si so­ke­ria: osa sa­moin syö­vis­tä saat­taa elää ter­veen pit­kän elä­män, mutta osa voi al­tis­tua kan­san­tau­deil­le, kuten tyy­pin 2 dia­be­tek­sel­le.

Dia­be­tes­tut­ki­mus­sää­tiön 25 000 euron apu­ra­han vuon­na 2020 tut­ki­mus­työ­hön­sä saa­nut fi­lo­so­fian toh­to­ri Essi Ha­vu­la on ge­ne­tiik­kaan eri­kois­tu­nut mo­le­kyy­li­bio­lo­gi. Hän ker­too kiin­nos­tu­neen­sa bio­lo­gias­ta jo lap­suu­den­ko­dis­saan, sillä sekä hänen äi­tin­sä että tämän van­hem­mat ovat bio­lo­ge­ja.

– Jut­te­lim­me pal­jon eläi­mis­tä ja nii­den omi­nai­suuk­sien pe­riy­ty­mi­ses­tä, ja pe­rin­nöl­li­syys­tie­de on aina ollut mi­nus­ta kieh­to­vaa.

Myös bio­lo­gian opet­ta­ja­na toi­mi­nees­ta Ha­vu­lan iso­äi­dis­tä olisi saat­ta­nut tulla gee­ni­tut­ki­ja – jos aika vaan olisi ollut toi­nen.

– Hän­kin olisi ha­lun­nut opis­kel­la pe­rin­nöl­li­syys­tie­det­tä, mutta vuon­na 1952 Hel­sin­gin yli­opis­tos­sa oli vain yksi ai­he­pii­rin kurs­si. Ny­kyi­sin ge­ne­tiik­kaa voi opis­kel­la yli­opis­tos­sa pää­ai­nee­na, Ha­vu­la ha­vain­nol­lis­taa gee­nei­hin liit­ty­vän ym­mär­ryk­sen ja tut­ki­mus­tie­don kart­tu­mis­ta.

Kii­nan kaut­ta Austra­li­aan

Ha­vu­la­kin uskoi yliopisto-​opintojensa al­kaes­sa täh­tää­vän­sä opet­ta­jak­si, mutta tut­ki­mus­työ vei hänet mu­ka­naan. Mais­te­ri­vai­heen syö­pä­tut­ki­mus vaih­tui so­ke­riai­neen­vaih­dun­nan tut­ki­muk­sek­si, kun Ha­vu­la pääsi te­ke­mään väi­tös­tut­ki­mus­ta pro­fes­so­ri Ville Hie­ta­kan­kaan tut­ki­mus­ryh­mään vuon­na 2009.

Tut­ki­mus­työ joh­dat­ti Ha­vu­lan kon­fe­rens­siin Kii­naan, jossa hänen esi­tel­män­sä he­rät­ti Syd­neyn yli­opis­ton pro­fes­so­rin kiin­nos­tuk­sen.

– Sain tar­jouk­sen työ­pai­kas­ta hänen joh­ta­mas­saan ai­neen­vaih­dun­ta­tut­ki­muk­seen kes­kit­ty­nees­sä ins­ti­tuu­tis­sa, kun­han väi­tös­tut­ki­muk­se­ni Suo­mes­sa val­mis­tuu. Run­saat kolme vuot­ta myö­hem­min, tam­mi­kuus­sa 2017, muu­tin Austra­li­aan ja tein tut­ki­mus­ta siel­lä syk­syyn 2020 asti, Ha­vu­la ker­taa yhtä uran­sa kään­ne­koh­dis­ta.

Syd­ney oli Ha­vu­lal­le unel­ma­paik­ka.

– Sain ti­lai­suu­den sy­ven­tyä omiin tut­ki­musi­deoi­hi­ni, riit­tä­vät re­surs­sit ja mah­dol­li­suu­den pal­lo­tel­la tut­ki­mus­ky­sy­myk­siä­ni mo­nia­lai­sen tut­ki­jayh­tei­sön kans­sa. Ja vapaa-​ajallani pää­sin su­kel­ta­maan Tyy­nes­sä val­ta­me­res­sä, lii­kun­nal­li­nen Ha­vu­la huo­kaa.

Ba­naa­ni­kär­pä­set ih­mi­sen mal­li­na

Ha­vu­la oli jo väi­tös­tut­ki­muk­ses­saan sel­vit­tä­nyt, miten eri gee­nit ak­ti­voi­tu­vat, kun solut saa­vat so­ke­ria. Tut­ki­mus laa­je­ni Syd­neys­sä, ja nyt Ha­vu­la jat­kaa työ­tään Hel­sin­gin yli­opis­ton tut­ki­ja­na.

– Tällä het­kel­lä minua kiin­nos­taa eri­to­ten se, kuin­ka erot pe­ri­mäs­sä vai­kut­ta­vat sii­hen, miten solut käyt­tä­vät saa­man­sa ener­gian.

Pik­ku­riik­ki­sil­lä ba­naa­ni­kär­pä­sil­lä on tär­keä rooli Ha­vu­lan tut­ki­muk­ses­sa.

– Ba­naa­ni­kär­päs­ten gee­nit ja pe­rus­ai­neen­vaih­dun­nan rei­tit ovat hyvin sa­man­kal­tai­sia kuin ih­mi­sil­lä, minkä vuok­si nii­den avul­la voi­daan mal­lin­taa ih­mis­ten sai­rauk­siin joh­ta­via syitä. Ja sehän on tosi siis­ti juttu, Ha­vu­la ila­koi.

Ha­vu­la käyt­tää tut­ki­muk­ses­saan pe­ri­mäl­tään eri­lai­sia ba­naa­ni­kär­pä­siä. Tämän an­sios­ta hän voi tehdä ha­vain­to­ja siitä, mil­lai­nen yk­si­löl­li­nen mer­ki­tys gee­nien ja ra­vin­non yh­teis­vai­ku­tuk­sel­la on ai­neen­vaih­dun­taan, ter­vey­teen ja eli­ni­kään.

– Tut­kin muun muas­sa so­lu­jen si­säi­siä sää­te­ly­me­ka­nis­me­ja so­ke­rin kä­sit­te­lys­sä. Sel­vi­tän sitä, minne so­ke­ri oh­jau­tuu, kun sen kä­sit­te­lys­sä menee jo­tain pie­leen, ja voi­si­ko ti­lan­teen kor­jaa­mi­seen vai­kut­taa vaik­ka­pa lää­ke­hoi­doil­la.

Yk­si­löl­li­nen oh­jaus tu­los­sa

Ha­vu­la on osoit­ta­nut, että kun ba­naa­ni­kär­pä­sil­le syö­te­tään vaik­ka­pa so­ke­ria, ovat seu­rauk­set yk­si­lö­koh­tai­sia. Nii­den ai­neen­vaih­dun­nan stres­si­ta­sot vaih­te­le­vat pe­ri­mäs­tä riip­puen.

– Osa ba­naa­ni­kär­pä­sis­tä kär­sii ra­vin­non so­ke­reis­ta ja me­neh­tyy, kun taas osa näyt­tää voi­van jopa pa­rem­min ra­vin­nol­la, jossa on pal­jon so­ke­ria. Mer­kit­tä­vää on, että vaih­te­lua on myös luon­nos­ta löy­ty­vil­lä ba­naa­ni­kär­pä­sil­lä, ei vain la­bo­ra­to­rios­sa gee­ni­ma­ni­pu­loi­duil­la kär­pä­sil­lä.

Ba­naa­ni­kär­pä­sil­lä ja muis­sa tut­ki­muk­sis­sa hii­ril­lä ha­vai­tut erot ra­vin­non kä­sit­te­lys­sä an­ta­vat Ha­vu­lan mie­les­tä ai­heen olet­taa, että yh­te­ne­vät ra­vit­se­mus­suo­si­tuk­set eivät vält­tä­mät­tä ole paras rat­kai­su ih­mis­ten­kään ter­vey­den edis­tä­mi­sen kan­nal­ta.

– Tut­ki­mus­tu­lok­se­ni osoit­ta­vat, että sama syö­mi­sen malli ei to­den­nä­köi­ses­ti sovi kai­kil­le. Uskon, että gee­ni­pe­ri­mäs­tä kum­pua­vien yk­si­löl­lis­ten vaa­ti­mus­ten tun­nis­ta­mi­nen li­sään­tyy ra­vit­se­musoh­jauk­ses­sa sa­moin kuin lää­ke­hoi­to­jen­kin suun­nit­te­lus­sa, Ha­vu­la vi­sioi.

Ter­vet­tä elä­mää lop­puun asti

Tyy­pin 2 dia­be­tek­sen rä­jäh­dys­mäi­nen li­sään­ty­mi­nen on Ha­vu­lan mu­kaan ha­vah­dut­ta­va esi­merk­ki siitä, mil­lai­sia seu­rauk­sia ra­vin­nol­la voi gee­ni­pe­ri­mäs­tä riip­puen olla.

– Ra­vit­se­muk­sen län­si­mais­tu­mi­sel­la on ollut va­ka­vat vai­ku­tuk­set eten­kin niin sa­not­tu­jen al­ku­pe­räis­kan­so­jen ter­vey­teen. Tyy­pin 2 dia­be­tek­ses­ta on tul­lut kan­san­sai­raus ih­mis­ryh­mis­sä, joi­den ra­vit­se­mus pe­rus­tui vielä hetki sit­ten metsästäjä-​keräilijä-kulttuuriin.

Yksi Ha­vu­lan tut­ki­mus­työn pain­opis­teis­tä on ”ter­veel­li­nen ikään­ty­mi­nen”. Sillä Ha­vu­la tar­koit­taa mah­dol­li­sim­man pit­kää eli­ni­kää ilman ikään­ty­mi­seen liit­ty­viä sai­rauk­sia.

– Tä­mä­kin on gee­nien ja ra­vin­non yh­teis­pe­liä. Tut­kin näitä me­ka­nis­me­ja vai­men­ta­mal­la eri gee­ne­jä ba­naa­ni­kär­päs­ten ku­dok­sis­sa. Ta­voit­tee­na­ni on tun­nis­taa gee­ne­jä, jotka vai­kut­ta­vat eli­ni­kään ja ai­neen­vaih­dun­taan, ja joi­den toi­min­ta on kyt­kök­sis­sä nau­tit­tuun ra­vin­toon.

Apu­ra­hat voi­vat rat­kais­ta uran jat­kon

Ha­vu­la kiit­tää Dia­be­tes­tut­ki­mus­sää­tiöl­tä saa­maan­sa tukea: 25 000 euron apu­ra­ha on ollut hä­nel­le ää­rim­mäi­sen tär­keä.

– Ilman apu­ra­haa en olisi Suo­meen pa­lat­tua­ni voi­nut jat­kaa tut­ki­mus­ta­ni. Sen tur­vin olen saa­nut pien­tä palk­kaa ja eden­nyt tut­ki­mus­tu­los­te­ni jul­kai­su­vai­hee­seen.

Dia­be­tes­tut­ki­mus­sää­tiö on tu­ke­nut Ha­vu­lan tut­ki­mus­työ­tä myös vuo­si­na 2012, 2015 ja 2017, jol­loin hä­nel­le on myön­net­ty alle 10 000 euron apu­ra­hat.

– Näil­lä pie­nem­mil­lä­kin apu­ra­hoil­la on suuri mer­ki­tys. Apu­ra­hat pait­si kan­nus­ta­vat nuor­ta tut­ki­jaa, ovat ar­vo­kas mer­kin­tä hänen an­sio­luet­te­los­saan. Myön­ne­tyt apu­ra­hat ovat osoi­tus siitä, että tut­ki­ja ky­ke­nee it­se­näi­seen työs­ken­te­lyyn, ja voi­vat näin aut­taa väi­tök­sen jäl­kei­sen post doc -​tutkijan pai­kan löy­tä­mi­ses­sä, Ha­vu­la sel­ven­tää.

Tällä het­kel­lä Ha­vu­la työs­ken­te­lee pro­fes­so­ri Anu Suomalainen-​Wartiovaaran joh­ta­mas­sa tut­ki­mus­ryh­mäs­sä, ja kokee ole­van­sa etuoi­keu­tet­tu.

– Vaik­ka ra­hoi­tuk­sen saa­mi­nen tut­ki­muk­sel­le on jat­ku­vas­ti kat­kol­la, ja apu­ra­ha­ha­ke­mus­ten te­ke­mi­nen kuor­mit­taa, on mi­nul­la ollut mah­dol­li­suus kes­kit­tyä sii­hen, mitä kaik­kein eni­ten ha­luan tehdä.

Ryh­mäm­me ve­tä­jän esi­merk­ki ja hänen minua koh­taan osoit­ta­man­sa luot­ta­mus kan­nus­ta­vat eteen­päin. Tu­le­vai­suu­den haa­vee­ni on ilman muuta oman tut­ki­mus­ryh­män pe­rus­ta­mi­nen, Ha­vu­la sanoo.

Essi Havula poseeraa ulkona talvitakki päällään oranssin seinän edessä.
Dia­be­tes­tut­ki­ja Essi Ha­vu­la on Austra­lian vuo­sien jäl­keen pa­lan­nut Suo­meen. Kuva: An­ni­ka Rau­ha­la

Essi Ha­vu­la sai Dia­be­tes­tut­ki­mus­sää­tiön 25 000 euron apu­ra­han vuon­na 2020. Dia­be­tes­tut­ki­mus­sää­tiö on tu­ke­nut Ha­vu­lan tut­ki­mus­työ­tä myös vuo­si­na 2012, 2015 ja 2017, jol­loin hä­nel­le on myön­net­ty alle 10 000 euron apu­ra­hat. Tämä ar­tik­ke­li on jul­kais­tu myös sää­tiön vuo­si­ker­to­muk­ses­sa 2020.