Edistääkö samanlainen ravinto jokaisen terveyttä ja elinikää

Diabetestutkimussäätiön 25 000 euron apurahan vuonna 2020 tutkimustyöhönsä saanut filosofian tohtori Essi Havula on genetiikkaan erikoistunut molekyylibiologi. Hän kertoo kiinnostuneensa biologiasta jo lapsuudenkodissaan, sillä sekä hänen äitinsä että tämän vanhemmat ovat biologeja.

– Juttelimme paljon eläimistä ja niiden ominaisuuksien periytymisestä, ja perinnöllisyystiede on aina ollut minusta kiehtovaa.

Myös biologian opettajana toimineesta Havulan isoäidistä olisi saattanut tulla geenitutkija – jos aika vaan olisi ollut toinen.

– Hänkin olisi halunnut opiskella perinnöllisyystiedettä, mutta vuonna 1952 Helsingin yliopistossa oli vain yksi aihepiirin kurssi. Nykyisin genetiikkaa voi opiskella yliopistossa pääaineena, Havula havainnollistaa geeneihin liittyvän ymmärryksen ja tutkimustiedon karttumista.

Kiinan kautta Australiaan

Havulakin uskoi yliopisto-opintojensa alkaessa tähtäävänsä opettajaksi, mutta tutkimustyö vei hänet mukanaan. Maisterivaiheen syöpätutkimus vaihtui sokeriaineenvaihdunnan tutkimukseksi, kun Havula pääsi tekemään väitöstutkimusta professori Ville Hietakankaan tutkimusryhmään vuonna 2009.

Tutkimustyö johdatti Havulan konferenssiin Kiinaan, jossa hänen esitelmänsä herätti Sydneyn yliopiston professorin kiinnostuksen.

– Sain tarjouksen työpaikasta hänen johtamassaan aineenvaihduntatutkimukseen keskittyneessä instituutissa, kunhan väitöstutkimukseni Suomessa valmistuu. Runsaat kolme vuotta myöhemmin, tammikuussa 2017, muutin Australiaan ja tein tutkimusta siellä syksyyn 2020 asti, Havula kertaa yhtä uransa käännekohdista.

Sydney oli Havulalle unelmapaikka.

– Sain tilaisuuden syventyä omiin tutkimusideoihini, riittävät resurssit ja mahdollisuuden pallotella tutkimuskysymyksiäni monialaisen tutkijayhteisön kanssa. Ja vapaa-ajallani pääsin sukeltamaan Tyynessä valtameressä, liikunnallinen Havula huokaa.

Banaanikärpäset ihmisen mallina

Havula oli jo väitöstutkimuksessaan selvittänyt, miten eri geenit aktivoituvat, kun solut saavat sokeria. Tutkimus laajeni Sydneyssä, ja nyt Havula jatkaa työtään Helsingin yliopiston tutkijana.

– Tällä hetkellä minua kiinnostaa eritoten se, kuinka erot perimässä vaikuttavat siihen, miten solut käyttävät saamansa energian.

Pikkuriikkisillä banaanikärpäsillä on tärkeä rooli Havulan tutkimuksessa.

– Banaanikärpästen geenit ja perusaineenvaihdunnan reitit ovat hyvin samankaltaisia kuin ihmisillä, minkä vuoksi niiden avulla voidaan mallintaa ihmisten sairauksiin johtavia syitä. Ja sehän on tosi siisti juttu, Havula ilakoi.

Havula käyttää tutkimuksessaan perimältään erilaisia banaanikärpäsiä. Tämän ansiosta hän voi tehdä havaintoja siitä, millainen yksilöllinen merkitys geenien ja ravinnon yhteisvaikutuksella on aineenvaihduntaan, terveyteen ja elinikään.

– Tutkin muun muassa solujen sisäisiä säätelymekanismeja sokerin käsittelyssä. Selvitän sitä, minne sokeri ohjautuu, kun sen käsittelyssä menee jotain pieleen, ja voisiko tilanteen korjaamiseen vaikuttaa vaikkapa lääkehoidoilla.

Yksilöllinen ohjaus tulossa

Havula on osoittanut, että kun banaanikärpäsille syötetään vaikkapa sokeria, ovat seuraukset yksilökohtaisia. Niiden aineenvaihdunnan stressitasot vaihtelevat perimästä riippuen.

– Osa banaanikärpäsistä kärsii ravinnon sokereista ja menehtyy, kun taas osa näyttää voivan jopa paremmin ravinnolla, jossa on paljon sokeria. Merkittävää on, että vaihtelua on myös luonnosta löytyvillä banaanikärpäsillä, ei vain laboratoriossa geenimanipuloiduilla kärpäsillä.

Banaanikärpäsillä ja muissa tutkimuksissa hiirillä havaitut erot ravinnon käsittelyssä antavat Havulan mielestä aiheen olettaa, että yhtenevät ravitsemussuositukset eivät välttämättä ole paras ratkaisu ihmistenkään terveyden edistämisen kannalta.

– Tutkimustulokseni osoittavat, että sama syömisen malli ei todennäköisesti sovi kaikille. Uskon, että geeniperimästä kumpuavien yksilöllisten vaatimusten tunnistaminen lisääntyy ravitsemusohjauksessa samoin kuin lääkehoitojenkin suunnittelussa, Havula visioi.

Tervettä elämää loppuun asti

Tyypin 2 diabeteksen räjähdysmäinen lisääntyminen on Havulan mukaan havahduttava esimerkki siitä, millaisia seurauksia ravinnolla voi geeniperimästä riippuen olla.

– Ravitsemuksen länsimaistumisella on ollut vakavat vaikutukset etenkin niin sanottujen alkuperäiskansojen terveyteen. Tyypin 2 diabeteksesta on tullut kansansairaus ihmisryhmissä, joiden ravitsemus perustui vielä hetki sitten metsästäjä-keräilijä-kulttuuriin.

Yksi Havulan tutkimustyön painopisteistä on ”terveellinen ikääntyminen”. Sillä Havula tarkoittaa mahdollisimman pitkää elinikää ilman ikääntymiseen liittyviä sairauksia.

– Tämäkin on geenien ja ravinnon yhteispeliä. Tutkin näitä mekanismeja vaimentamalla eri geenejä banaanikärpästen kudoksissa. Tavoitteenani on tunnistaa geenejä, jotka vaikuttavat elinikään ja aineenvaihduntaan, ja joiden toiminta on kytköksissä nautittuun ravintoon.

Apurahat voivat ratkaista uran jatkon

Havula kiittää Diabetestutkimussäätiöltä saamaansa tukea: 25 000 euron apuraha on ollut hänelle äärimmäisen tärkeä.

– Ilman apurahaa en olisi Suomeen palattuani voinut jatkaa tutkimustani. Sen turvin olen saanut pientä palkkaa ja edennyt tutkimustulosteni julkaisuvaiheeseen.

Diabetestutkimussäätiö on tukenut Havulan tutkimustyötä myös vuosina 2012, 2015 ja 2017, jolloin hänelle on myönnetty alle 10 000 euron apurahat.

– Näillä pienemmilläkin apurahoilla on suuri merkitys. Apurahat paitsi kannustavat nuorta tutkijaa, ovat arvokas merkintä hänen ansioluettelossaan. Myönnetyt apurahat ovat osoitus siitä, että tutkija kykenee itsenäiseen työskentelyyn, ja voivat näin auttaa väitöksen jälkeisen post doc -tutkijan paikan löytämisessä, Havula selventää.

Tällä hetkellä Havula työskentelee professori Anu Suomalainen-Wartiovaaran johtamassa tutkimusryhmässä, ja kokee olevansa etuoikeutettu.

– Vaikka rahoituksen saaminen tutkimukselle on jatkuvasti katkolla, ja apurahahakemusten tekeminen kuormittaa, on minulla ollut mahdollisuus keskittyä siihen, mitä kaikkein eniten haluan tehdä.

Ryhmämme vetäjän esimerkki ja hänen minua kohtaan osoittamansa luottamus kannustavat eteenpäin. Tulevaisuuden haaveeni on ilman muuta oman tutkimusryhmän perustaminen, Havula sanoo.