Siirry sisältöön
Tutkijat kertovat

Eläke ei muuta suuntaa – professori Mikael Knip jatkaa tyypin 1 diabeteksen isojen kysymysten parissa

”Voisi sanoa, että olen epäonnistunut, koska en ole vielä löytänyt vastausta kumpaankaan tärkeimpään kysymykseeni.”

Näin väittää Helsingin yliopiston lastentautiopin professorin virasta syyskuussa 2018 eläkkeelle jäänyt Diabetestutkimussäätiön hallituksen puheenjohtaja Mikael Knip.

Knip on jo neljän vuosikymmenen ajan selvittänyt tyypin 1 diabeteksen syntysyitä sekä hakenut selitystä sille, miksi tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuus on Suomessa maailman korkein.

– Olemme kuitenkin oppineet paljon. Nykyisin esimerkiksi tiedämme, että tyypin 1 diabetes ei kehity viikossa-parissa ja puhkea yht’äkkiä. Sen kehittyminen on alkanut jo paljon aiemmin, ja meillä on nykytiedon valossa mahdollisuus puuttua tähän prosessiin, Knip heittää vastapallon ensimmäiseen kommenttiinsa.

Huipulle sinnikkyyden siivin

Lukuisten kansallisten ja kansainvälisten tutkimushankkeiden avaintehtävissä toiminut Knip on yksi arvostetuimmista tyypin 1 diabeteksen tutkijoista.

Knip arvelee, että häntä ovat vieneet eteenpäin ainakin määrätietoisuus ja peräänantamattomuus.

– Jos kohtaan vastoinkäymisen, lisään kierroksia. Onnistumisia edesauttavat myös uteliaisuus ja ahkeruus, toisinaan hyvä tuurikin.

Lukuisista onnistumisista kertoo esimerkiksi Knipin vuonna 2017 saama Lääkäriseura Duodecimin arvostettu Matti Äyräpään palkinto, joka myönnetään ansioituneelle lääketieteen tutkijalle.

Knipin eläkejuhlatilaisuudessa syyskuussa 2018 puhunut professori Markku Heikinheimo arvioi, että Knipin havainnot suoliston mikrobiomin roolista diabeteksen synnyssä olivat ”viimeinen naula hänen Äyräpää-arkkuunsa”.

Heikinheimo lainasi tiedemies Louis Pasteurin lausahdusta ”sattuma suosii valmistautunutta mieltä”, ja totesi olevansa jokseenkin varma siitä, että Pasteurin näkemys pätee myös Knipin uran virstanpylväisiin.

– Kun Mikael saa yhden vastauksen, hänellä on heti valmiina kaksi uutta kysymystä, Heikinheimo arvioi.

Heikinheimo täydensi kuvan huippututkijasta myös Knipin ohjauksessa olleilta opiskelijoilta kokoamillaan kommenteilla.

– Luova, valoisa, rakentava, innostunut, ystävällinen ja sympaattinen, Heikinheimo luetteli opiskelijoiden arvioita yli 30 väitöskirjaa ohjanneesta kollegastaan.

Vanhat havainnot uudessa valossa

Helsingin yliopistossa lääketiedettä opiskellut Knip työskenteli vaimonsa kanssa terveyskeskuslääkäreinä ruotsinkielisellä Pohjanmaalla 1970-luvun loppupuolella. Halu erikoistua sai molemmat palaamaan Ouluun, jossa Knip oli viimeistellyt lääketieteen opintonsa.

Oulussa käynnistyi myös Knipin ura diabetestutkijana.

– Kiinnostukseni tutkimustyötä kohtaan oli herännyt jo opiskeluaikana. Silloiselta apulaisprofessori Hans Åkerblomilta terveyskeskukseen saamani kirje kannusti minua palaamaan Ouluun ja tutkimuksen pariin.

Virka Suomen Akatemian tutkimusassistenttina varmisti toimeentulon 3,5 vuodeksi, ja tarjosi nuorelle tutkijanalulle mahdollisuuden paneutua tutkimustyöhön lastenlääkäriksi erikoistumisen rinnalla.

– Ryhdyin tutkimaan aivoista erittyvää insuliinin eritystä lisäävää ainetta. Tuolloin emme vielä oivaltaneet, mistä oli kyse, mutta nykyisin olen melko varma siitä, että aine oli leptiini, josta tiedämme tänä päivänä paljon enemmän, Knip kertoo.

Knip nostaa esiin myös toisen tutkimusteeman, joka on kirkastunut nykypäivän tutkimustiedon valossa.

– Vuonna 1983 valmistuneessa väitöskirjassani on tapaus, jossa sekä vastasyntyneellä vauvalla että vauvan äidillä on diabetes. 20 vuotta väitökseni jälkeen ymmärsimme, että kyseessä on yhden geenin mutaation aiheuttama diabetes, joka olisi ollut hoidettavissa tablettihoidolla.

Tutkija tarvitsee kokemuksia ulkomailta

Duodecim-lehdessä vuonna 2017 julkaistussa kirjoituksessaan Knip kannustaa nuoria tutkijoita hankkimaan kokemuksia ulkomailta. Omaa väitöskirjaansa seuranneella postdoc-kaudella Knip suuntasi Toronton yliopistoon Kanadaan.

– Lähdimme matkaan, minä, vaimoni ja kaksi pientä lastamme, vuonna 1986. Aikomuksenamme oli viipyä Kanadassa kaksi vuotta. Rupeama jäi kuitenkin ajateltua lyhyemmäksi, kun perheeni halusi kesäloman jälkeen jäädä Suomeen.

Knip palasi Torontoon yksinään vielä puoleksi vuodeksi, ja keräsi arvokasta kokemusta ja kontakteja.

– Oma tutkimusurani ei varmasti olisi edennyt menestyksellisesti ilman postdoc-jaksoa Torontossa. On tärkeää kokea, kuinka eri tavoin asioita tehdään muualla kuin Suomessa, ja kansainvälinen verkostoituminen on tutkijalle ensiarvoisen tärkeää, Knip korostaa.

Myös ”negatiivinen” tutkimustulos on arvokas

Vaikka Knip ei pidä Toronton kauden tieteellisiä ansioitaan varteenotettavina, oli postdoc-kausi hänelle merkittävä myöhempiä saavutuksia ajatellen.

– Torontossa virisi yhteistyöverkosto, joka mahdollisti kansainvälisen TRIGR-tutkimuksen käynnistämisen, tutkimuksen päätutkijana vuodesta 2008 toiminut Knip kertoo.

TRIGR-tutkimuksessa on selvitetty muun muassa sitä, voidaanko tyypin 1 diabeteksen riskissä olevien vauvojen vaaraa sairastua tyypin 1 diabetekseen vähentää vieroittamalla heidät pitkälle pilkotulla äidinmaidonkorvikkeella.

Tammikuussa 2018 julkaistut tutkimustulokset osoittivat, että korvikkeen laadulla ei ole vaikutusta diabetesriskiin.

– Osoitimme, että lehmänmaito ei ole syy tyypin 1 diabetekseen.

– Myös epäiltyjen diabeteksen riskitekijöiden poissulkeminen on tärkeää. Se karsii tutkimusaiheita ja voi vähentää vanhempien syyllisyyden tuntoja, Knip alleviivaa.

Miten hygienia liittyy tyypin 1 diabetekseen?

Tieteellisessä mielessä arvokkaimpana saavutuksenaan Knip pitää DIABIMMUNE-tutkimuksen havaintoja.

DIABIMMUNE on kansainvälinen seurantatutkimus ympäristötekijöiden merkityksestä immuunivälitteisten sairauksien kehittymisessä. Sen yhteydessä puhutaan usein niin sanotusta ”hygieniahypoteesista”.

– Tutkiessamme lapsia Suomessa, Virossa ja Venäjän Karjalassa havaitsimme kiinnostavia eroja terveiden ja tyypin 1 diabetekseen sairastuvien lasten mikrobistossa. Havaintomme herättivät kysymyksen siitä, millä tavoin suoliston mikrobit ovat yhteydessä tyypin 1 diabeteksen puhkeamiseen.

Nyt tiedämme, että lapsen oman puolustusjärjestelmän kouluttaminen hänen ensimmäisen ikävuotensa aikana on olennaisessa roolissa tyypin 1 diabeteksen ehkäisyssä. Suomessa koulutus jää vajaaksi, koska lasten elinympäristö on niin puhdas.

Vauvat ja lapset perheineen ovat keskiössä myös jo vuonna 1994 alkaneessa, Turussa, Oulussa ja Tampereella tehtävässä DIPP-tutkimuksessa. Tutkimuksessa on kerätty ainutlaatuinen aineisto, joka on myös muiden suomalaisten ja kansainvälistenkin diabetestutkijoiden hyödynnettävissä.

– Edelleen jatkuva DIPP on ollut tuottoisa tutkimus, ja monella tapaa merkittävä myös oman urani kannalta, Tampereen DIPP-tutkimusta johtava Knip mainitsee.

Tutkijanura jatkuu ainakin vuoteen 2023

Syyskuussa 1950 Koivulahdessa lähellä Vaasaa syntynyt Knip ei ole aikeissa jättää tutkimustyötä vielä vuosiin. Hänen professuurinsa päivittyi eläköitymisen myötä osa-aikaisiin tutkimusjohtajan tehtäviin Helsingin yliopistossa, mikä on hauska sattuma, sillä Knip jatkaa tältä osin ”oppi-isänsä” Hans Åkerblomin jalanjäljillä. Knip toimii edelleen myös osa-aikaisena ylilääkärinä HYKSin lastenklinikalla.

Knipin ja hänen tutkimusryhmänsä työn jatkuvuuden mahdollistavat muun muassa Sigrid Juseliuksen säätiön yhteensä 1,5 miljoonan euron suurapuraha vuosille 2018-2023 sekä kansainväliset INNODIA- ja Mozart-tutkimushankkeet.

Knip ryhmineen on mukana myös pääkaupunkiseudulla käynnistyvässä Baby Screen -tutkimushankkeessa, jossa seulotaan vastasyntyneiden alttiutta sairastua diabetekseen ja keliakiaan.

– Minulle, kuten monelle muullekin tutkijalle, tutkimustyön tekeminen on myös harrastus, jota voin toivottavasti jatkaa niin pitkälle kuin terveyttä riittää, kolmen lapsen isoisä, 68-vuotias Knip pohtii.

Rokotetutkimuskin etenee

Enterovirusrokotteen kehittäminen on yksi viime vuosina Suomessa ehkä eniten julkisuutta saaneista Knipin tutkimusalueista.

Tyypin 1 diabeteksen ehkäisyyn tähtäävän rokotteen kehittäminen etenee Knipin mukaan suunnitellusti, ja ensimmäiset ihmistutkimukset voitaneen aloittaa vuonna 2020.

– Aikuisilla vapaaehtoisilla tehtävien tutkimusten tavoitteena on osoittaa, että rokote on turvallinen, Knip kertoo.

Rokotteen kehittäjät käyvät tällä hetkellä viranomaisten kanssa vuoropuhelua siitä, millä tavoin rokotteen teho voidaan osoittaa.

– Keskustelemme siitä, riittääkö sen osoittaminen, että rokotteella voidaan estää tyypin 1 diabeteksen ilmaantumista ennustavien kahden tai useamman vasta-aineen kehittyminen vai tuleeko meidän voida osoittaa, että sillä voidaan estää diabeteksen puhkeaminen.

Mikael Knip tummassa puvussa, asusteinaan keltainen solmio ja valkoinen kauluspaita.
Diabetestutkimussäätiön puheenjohtaja, professori Mikael Knip on yksi maailman arvostetuimmista tyypin 1 diabeteksen tutkijoista. Kuva: Annika Rauhala

Lue lisää:

Professori Mikael Knip on Diabetestutkimussäätiön hallituksen puheenjohtaja.