Insuliinia vai metformiinia raskausdiabeteksen hoitoon?

Odottavan äidin aineenvaihdunnassa tapahtuu isoja muutoksia, jotka turvaavat sikiön normaalin kasvun. Jos äidin elimistö ei sopeudu muutoksista aiheutuvaan insuliinintarpeen lisääntymiseen, alkaa hänen verensokeritasonsa nousta. Raskausdiabeteksella tarkoitetaan tällaista ensimmäistä kertaa raskausaikana ilmenevää sokeriaineenvaihdunnan häiriötä.

Raskausdiabetesta sairastavien äitien sikiöt ovat vaarassa kasvaa liian suuriksi, koska verensokeria kulkeutuu istukan kautta sikiöön todellista tarvetta enemmän. Syntyvän lapsen isosta koosta aiheutuu vakavia riskejä sekä synnytykseen että vastasyntyneen terveydelle.

Äidin verensokeri korjaantuu tavallisesti synnytyksen myötä, mutta raskausdiabetekseen liittyy hoidettunakin riski tyypin 2 diabetekselle, ylipainon kehittymiselle ja sydän- ja verisuonitaudeille niin äidille kuin syntyvälle lapselle.

Raskausdiabeteksen hoidon kulmakiviä ovat ruokavaliomuutokset ja liikunnan lisääminen. Nämä riittävät hoidoksi suurelle osalle äideistä. Lähes neljännes sairastuneista tarvitsee kuitenkin lääkehoitoa.

Mukana yli 170 lasta

Raskausdiabetesta sairastavia on perinteisesti hoidettu insuliinilla. Sen vaihtoehto on tablettimuotoinen metformiini, joka kulkeutuu istukan läpi sikiön verenkiertoon toisin kuin insuliini.

– Tämän vuoksi on tärkeää selvittää metformiinilääkityksen mahdollisia vaikutuksia lapsen myöhempään kasvuun, kehitykseen ja aineenvaihduntaan, Elisa Paavilainen kertoo väitöstutkimuksensa lähtökohdasta.

Turussa ja Oulussa satunnaistettiin vuosina 2005-2010 odottavia äitejä saamaan raskausdiabeteksen hoidoksi joko metformiinia tai insuliinia. Satunnaistaminen tarkoittaa sitä, että tutkimukseen osallistuneet valikoituvat sattumanvaraisesti jompaankumpaan lääkehoitoryhmään.

Tutkimukseen osallistuneille äideille syntyneistä lapsista 172 osallistui seurantatutkimukseen sinä vuonna, jona he täyttivät yhdeksän vuotta. Äidit ja lapset kutsuttiin tuolloin tutkimuskäynnille, jolla lasten kasvua, aineenvaihduntaa, kehon koostumusta, vatsan alueen rasvan määrää ja maksan rasvoittumista tutkittiin usein eri menetelmin. Samalla arvioitiin myös heidän kognitiivista ja psykologista suoriutumistaan.

Ei terveyseroja 9-vuotiailla

Tutkimuksessa ei havaittua eroa metformiinilla tai insuliinilla hoidettujen äitien lasten kasvussa, kehon koostumuksessa, aineenvaihdunnassa tai neuropsykologisessa suoriutumisessa 9-vuotiaina.

– Eroa ei ollut myöskään ylipainoisten osuudessa, mutta metformiinilla hoidettujen äitien lapsilla todettiin hieman korkeampi HDL-kolesteroli eli niin sanottu hyvä kolesteroli ja matalampi LDL-kolesteroli kuin insuliinilla hoidettujen äitien lapsilla, Paavilainen summaa.

Tämä metformiinia ja insuliinia raskausdiabeteksen hoidossa vertaileva seurantatutkimus 9-vuotiaiden lasten terveydestä on maailmanlaajuisesti suurin aineisto tällaisessa tutkimusasetelmassa.

Tutkittua tietoa metformiinin mahdollisia pitkäaikaisvaikutuksia lasten kasvuun kehitykseen ja aineenvaihduntaan alakouluiässä on ollut tähän asti hyvin vähän, ja tutkimuksen tulosten odotetaan vaikuttavan raskausdiabeteksen hoitosuosituksiin vahvistamalla metformiinin käyttöä insuliinihoidon rinnalla.

– Metformiini on insuliinia edullisempi ja tablettilääkkeenä äideille helpompi raskausdiabeteksen hoitomuoto. Tämän tutkimuksen valossa se on myös lapsille turvallinen ja saattaa jopa vaikuttaa positiivisesti heidän aineenvaihduntaansa, Paavilainen tiivistää.

Aivan kaikille raskausdiabetesta sairastaville tablettihoito ei yksinään riitä, vaan verensokerin pitämiseksi tavoitearvoissa voidaan tarvita metformiinin lisäksi myös insuliinia.

Seuraavatkin sukupolvet altistuvat

Suuri osa raskaana olevista naisista ohjataan Suomessa sokerirasituskokeeseen, joka tehdään raskausviikoilla 24-28. Esimerkiksi vuonna 2019 kokeessa kävi 66 prosenttia odottavista äideistä, ja heistä viidenneksellä todettiin raskausdiabetes.

Raskausdiabetes on kansanterveydellisesti merkittävä sairaus. Sen esiintyvyys on Suomessa kaksinkertaistunut kymmenen vuoden aikana, samaan aikaan lihavien synnyttäjien määrä on kohonnut.

Raskausdiabetes liitetään usein äidin ylipainoon, mutta uusimpien tutkimustulosten mukaan se on monitekijäinen sairaus, jonka kaikkia mekanismeja ei vielä tunneta, ja äitien taustat voivat olla hyvin erilaisia.

– Jotkin viimeaikaiset tutkimukset ovat antaneet viitteitä siitä, että raskausdiabeteksen vaikutukset saattavat periytyä ylisukupolvisesti, ja aiheuttaa muutoksia vielä seuraavienkin sukupolvien aineenvaihduntaan, Paavilainen nostaa esiin uuden näkökulman raskausdiabeteksen ja sen hyvän hoidon merkitykseen.

Tutkijalääkärin sydämen asia

Paavilainen teki väitöstutkimustaan lääkärintyönsä rinnalla neljän vuoden ajan, ja kiittää niin tutkimuksensa ohjaajia kuin tutkimukseen osallistuneita perheitä – myös lasten isät osallistuivat tutkimukseen vastaamalla heille tehtyyn kyselyyn.

– Kutsuin itse suuren osan perheistä mukaan seurantatutkimukseen soittamalla äideille. Mukaan tulleet saivat tutkimuskäynnin jälkeen minulta palautteen tuloksista. Käyntiin sisältyi myös äideille tehtyjä mittauksia, minkä ansiosta osa äideistä sai tiedon kohonneesta tyypin 2 diabeteksen riskistään tai jo puhjenneesta sairaudesta.

Paavilainen sai väitöstutkimukseensa diabetesyhdistysten ja Diabetesliiton perustaman Diabetestutkimussäätiön apurahan vuonna 2020.

Tutkimusasetelman ja -aineistojen keräämisen mahdollistivat osaltaan säätiön jo aiempina vuosina tutkimuksen käynnistämiseen myöntämät apurahat.

Tällä hetkellä erikoislääkäri, lääketieteen tohtori Elisa Paavilainen työskentelee lastenlääkärinä Varsinais-Suomen hyvinvointialueella perustason työtä tukevana jalkautuvana avopediatrina.

– Tämä tarkoittaa sitä, että perustason toimijat voivat konsultoida minua ja pyytää lastenlääkärin mukaan monialaiseen työskentelyyn. Näin pyrimme auttamaan matalalla kynnyksellä lapsia, joiden kohdalla perusterveydenhuollon palvelut eivät välttämättä yksinään ole tarpeeksi kattavia, mutta joiden pulmat eivät kuitenkaan vaadi lähetettä erikoissairaanhoidon piiriin, Paavilainen kuvaa sydämen asiakseen kokemaansa työtä.

Paavilainen suunnittelee jatkavansa myös tutkimuksen parissa.

– Tutkimusryhmän ajatus on, että palaisimme nyt tehdyssä tutkimuksessa mukana olleiden lasten terveystutkimuksen pariin, kun he ovat täyttäneet 15 vuotta.