Siirry sisältöön

Jutta Laihon väitöstutkimus edesauttaa tyypin 1 diabeteksen ehkäisyä

Kun tuore ylioppilas Jutta Laiho työskenteli Yhdysvalloissa au pairina, ei hänellä vielä ollut aavistustakaan tulevasta urastaan diabetestutkijana, eikä siitä, mikä merkitys silloisella kotimaalla tulisi olemaan hänen tutkimustyölleen.

Parikymmentä vuotta myöhemmin, keväällä 2019, Laiho väitteli Tampereella tohtoriksi tyypin 1 diabeteksen ennaltaehkäisyyn liittyvästä aiheesta. Yksi tutkimuksen mahdollistaja olivat Yhdysvalloista saadut kudosnäytteet.

Tampereen yliopistossa bioteknologiaa opiskelleen Laihon väitöskirjatutkimuksen tulokset vahvistivat aiempia havaintoja enterovirusten ja tyypin 1 diabeteksen välisestä yhteydestä.

Laiho etsi väitöstutkimuksessaan enterovirusten rakenteita haimasta ja muiden sisäelinten kudoksista. Kudosnäytteet oli kerätty Network for Pancreatic Organ Donors with Diabetes -tutkimuksessa Yhdysvalloissa.

– Haimakudosnäytteitä ei ole helposti saatavilla. Minulla oli onni saada tutkimukseeni tuntemattomien elinluovuttajien näytteitä, jotka toimitettiin Suomeen koodattuina parafiiniin säilöttyinä kudosleikkeinä.

Vahvistusta rokotetutkimukseen

Laihon tutkimus osoitti, että diabeetikoiden kudoksista löytyy enterovirusta useammin kuin niiden ihmisten kudoksista, jotka eivät sairasta diabetesta. Virusta löytyi diabeetikoiden haiman lisäksi myös muista kudoksista ja kahdella riippumattomalla menetelmällä.

Yksi tutkimuksen tärkeistä löydöksistä oli myös se, että diabeetikoiden immuunivaste on voimistunut muihin ihmisiin verrattuna.

Tutkimustuloksilla on merkitystä tyypin 1 diabeteksen ennaltaehkäisyssä.

– Esimerkiksi jo kehitteillä oleva enterovirusrokote perustuu tyypin 1 diabeteksen ehkäisyn parissa tehtävään tutkimukseen. Tutkimustulokseni tukevat osaltaan rokotteen kehittämistä, Tampereen yliopistossa professori Heikki Hyödyn tutkimusryhmässä työskentelevä Laiho kertoo.

Enterovirus pesiytyy beetasoluihin

Laihon tutkimuksessa enterovirusta löytyi nimenomaan sellaisten diabetesta sairastaneiden ihmisten haimasta, joiden haimassa oli vielä jäljellä insuliinia tuottavia haiman saarekesoluja. Jos solut olivat tuhoutuneet kokonaan, ei virusta haimasta juuri löytynyt.

– Enterovirus pesiytyy haimassa nimenomaan insuliinia tuottaviin beetasoluihin, Laiho täsmentää.

Teorioita mekanismista, joka johtaa saarekesolujen tuhoutumiseen, on useita.

Jatkotutkimuksissa on Laihon mukaan tärkeää selvittää, heijastaako havaittu enterovirusten ja diabeteksen välinen yhteys näiden virusten roolia diabeteksen synnyssä.

Hirveä tahto vie eteenpäin

Tutkimustyö vaatii pitkäjänteisyyttä ja sinnikkyyttä. Kun yhteen kysymykseen saadaan vastaus, herää sen myötä useita uusia.

– Mitä enemmän oppii, sitä paremmin huomaa, kuinka vähän tietää. Ihmiselimistö on monimutkainen, ja sen mekanismien tutkimisessa on rajattomasti mahdollisuuksia ja haasteita. Onneksi yhdenkään tutkijan ei tarvitse hallita ja osata kaikkea, tutkijoiden yhteistyö auttaa meitä eteenpäin, Laiho valaisee.

Vaikka askeleet ovat hitaita, ja tutkimuksen läpimurtoja voi joutua odottamaan kauan, ei Laiho kärsi motivaatiopulasta.

– Tutkimusryhmäni vetäjästä professori Hyödystä huokuu intoa, joka tarttuu. Se auttaa hankalillakin hetkillä, Laiho hymyilee ja sanoo, että hänelle on ominaista puskea hirveällä tahdolla eteenpäin.

Vaikka läpi harmaan kiven

Laiho nimittää itseään myöhäisherännäiseksi tutkijaksi.

– Minulla ei ylioppilaaksi päästyäni ollut vielä mitään urahaaveita. Asuin vuoden Madridissa, jossa kiinnostuin espanjan kielestä. Ajattelin, että siitä voisi tulla ammattini. Mutta kun Yhdysvalloissa viettämieni au pair -kuukausien jälkeen aloitin espanjan opinnot, huomasin, ettei se ollutkaan minun juttuni.

Seuraavaksi Laiho päätyi Belgiaan, jonne hänet vei puolison työ.

– Siellä asuessani aloin toden teolla miettiä, mikä minua kiinnostaa. Bioteknologian koulutusohjelma löytyi klassisesti googlettamalla, ja se kolahti, vaikka en ollut lukiossa panostanut pitkään matematiikkaan ja kemiaan.

Suomeen palatessaan Laiholla oli Belgian tuliaisina esikoislapsi ja vahva ranskan kielen osaaminen. Kielitaito avasi hänelle ovet yliopisto-opintoihin, ja ankara pänttääminen mahdollisti lopulta myös päämääränä olleen tutkinnon suorittamisen.

Monta rautaa tulessa

Valmistuttuaan filosofian maisteriksi vuonna 2012, Laiho toivoi voivansa jatkaa väitöskirjaan tähtäävän tutkimustyön parissa – ja nimenomaan Heikki Hyödyn tutkimusryhmässä.

– Hänen ryhmänsä on kansainvälinen ja tunnettu. Se tarjoaa myös nuorille tutkijoille mahdollisuuksia edetä ja verkostoitua, Laiho perustelee syitä, joiden vuoksi hän haki sitkeästi paikkaa Hyödyn ryhmästä.

Laihon määrätietoisuus kantoi hedelmää, ja paikka tutkimusryhmässä järjestyi. Vaativan tutkimustyön ja perhe-elämän yhdistäminen ei ole ollut ongelma Laiholle, joka sanoo nauttivansa jatkuvassa liikkeessä olemisesta.

– Viimeksi kulunut vuosi oli ehkä tavallistakin vauhdikkaampi, kun kuopukseni syntyi, ja sekä minä että puolisoni viimeistelimme molemmat omia väitöskirjojamme. Nyt ollaan jo voiton puolella, elokuussa vanhempainvapaalta kokopäiväiseksi tutkijaksi palannut kolmen lapsen äiti iloitsee.

Laiho sai väitöskirjansa tekemiseen Diabetestutkimussäätiön 10 000 euron apurahan vuonna 2017.

Jutta Laiho mustavalkoisessa raitapaidassa
Jutta Laiho työskentelee Tampereen yliopistossa professori Heikki Hyödyn työryhmässä.

Lisätietoja:

Jutta Laiho sai Diabetestutkimussäätiöltä 10 000 euron apurahan vuonna 2017.