Kuinka insuliiniresistenssi kytkeytyy Alzheimerin tautiin

Geriatrian ja yleislääketieteen erikoislääkäri, kokeellisen neurogeriatrian dosentti Laura Ekblad kiinnostui aivoterveydestä jo ennen lääketieteen opintojaan.

– Pidin lukion jälkeen välivuoden ja olin töissä Ruotsissa paikassa, jossa hoidettiin aivovammapotilaita. Molemmat vanhempani ovat lääkäreitä, ja oli luontevaa suunnata heidän jäljilleen, lääkäriksi vuonna 2007 valmistunut Ekblad muistelee urapolkuaan.

Ekblad työskenteli aluksi terveyskeskuslääkärinä. Erikoistumisopintojensa myötä hän alkoi tehdä väitöskirjaa, joka valmistui vuonna 2018.

Ekbladin väitöstutkimus käsitteli aihetta, jonka parissa hän työskentelee edelleen eli insuliiniresistenssiä, kognitiota ja aivojen amyloidikertymää. Muistisairauksien tutkimus herätti innostuksen geriatriaan, ja Ekblad valmistui myös geriatrian erikoislääkäriksi 2024. Muistisairauksien erityispätevyyden hän sai 2025.

Ekblad tekee tutkimustyötään Turun yliopiston, Åbo Akademin ja Tyksin yhteisessä PET-keskuksessa Turussa. Tutkimuksen rinnalla Ekblad toimii lääkärinä Turun muistikeskuksessa.

– Reilu puolet työajastani menee potilastyössä. Muun ajan edistän omaa tutkimustyötäni, koordinoin tutkimusryhmäni työtä ja ohjaan väitöskirjatutkijoita. Säätiöiltä saamani apurahat ovat korvaamaton tuki, ne ovat mahdollistaneet lääkärin kliinisen työn ja tutkimustyön yhdistämisen, Ekblad kiittelee.

Muutokset alkavat keski-iässä?

Alzheimerin taudin kehittyminen varhaisista oireettomista aivomuutoksista dementiavaiheeseen asti kestää noin 15 – 20 vuotta. Ekbladin tutkimus keskittyy taudin alkuvaiheeseen.

Yksi Alzheimerin taudin todennäköisistä riskitekijöistä on keski-iän insuliiniresistenssi. Tämän osoittaminen on ollut vaikeaa, sillä aivojen insuliiniresistenssiä on vaikeaa mitata eläviltä potilailla. PET-keskuksessa on kuitenkin voitu tutkia koko kehon insuliiniresistenssin yhteyttä aivojen glukoosinkäyttöön.

– Annamme tutkimuspotilaille suoneen samanaikaisesti insuliinia ja glukoosia ja seuraamme PET-kuvantamisen menetelmin, miten aivot ja muut elimet reagoivat.

– Yllättäen insuliiniresistenssistä kärsivien potilaiden aivojen glukoosinkäyttö lisääntyy eli heidän aivonsa reagoivat päinvastoin kuin muu keho, jossa glukoosinkäyttö on heikentynyttä insuliiniresistenssin takia. Miksi, sitä emme vielä tiedä, Ekblad kuvailee tutkimusmenetelmää.

Ekbladin tutkimusryhmän tavoitteena on selvittää, esiintyykö aivojen insuliiniresistenssiä varhaista Alzheimerin tautia tai sen esiastetta sairastavilla.

– Sen osoittaminen voisi mahdollistaa insuliiniresistenssiin vaikuttavien lääkeaineiden vaikutuksen mittaamisen elävillä potilailla, Ekblad kaavailee.

Lahjoitus tieteelle

Diabetestutkimussäätiön 27 000 euron apuraha kohdistui tutkimukseen, joka on parhaillaan käynnissä. Tuloksia siitä voidaan odottaa vuoden 2026 aikana.

Tutkimukseen rekrytoidaan 55 – 80-vuotiaita henkilöitä, joilla on lieviä kognitiivisia vaikeuksia tai varhainen Alzheimerin tauti. Heidän tulee olla normaalipainoisia, eikä heillä saa olla diabetesta tai heikentynyttä sokerinsietoa. Lisäksi tutkimukseen tarvitaan 20 tervettä verrokkia.

Tutkittavat eivät itse saa tutkimuksesta välitöntä lääketieteellistä hyötyä, mutta heidän panoksensa tutkimukselle on korvaamattoman arvokas.

– Osallistumalla tutkimukseeni he edistävät Alzheimerin taudin syiden ja riskitekijöiden ymmärrystä. Näin he tekevät lahjoituksen tieteelle, Ekblad korostaa ja kiittää kaikkia tutkimukseen jo mukaan lähteneitä läheisineen.

Tutkimuspotilaille tehdään koko kehon ja aivojen magneetti- ja PET-kuvauksia, heiltä otetaan laboratoriokokeita ja heille tehdään sokerirasituskoe ja muistitestejä. Jokainen mukana oleva saa palautteen omista tuloksistaan.

Toivoa on

Aivojen PET-kuvantamisella voidaan havainnoida muun muassa aivojen amyloidikertymää. Alzheimerin taudille on tyypillistä, että aivoihin kasaantuu beeta-amyloidi-proteiineja, ja insuliiniresistenssin arvellaan olevan yhteydessä tähän.

– Aiemmassa tutkimuksessa osoitimme, että henkilöllä noin 15 vuotta ennen aivojen PET-kuvausta todettu insuliiniresistenssi ennusti hänelle suurempaa amyloidikertymää verrattuna insuliiniherkkyydeltään normaaleihin, Ekblad kertoo vuonna 2018 julkaistusta tutkimuksesta, joka oli osa hänen väitöskirjatutkimustaan.

Amyloidiplakit kertyvät aivoihin hitaasti, jopa vuosikymmenien aikana. Syitä tähän saattavat olla nimenomaan keski-iässä todettu insuliiniresistenssi sekä myös muut keskivartalolihavuuteen liittyvät aineenvaihdunnan muutokset.

Myös myöhään alkavan Alzheimerin taudin tärkein riskigenotyyppi APOE4 yhdistyy amyloidin kasaantumiseen aivoihin. Suomalaisessa väestössä tätä geenimuotoa kantaa joka kolmas.
Osa Alzheimerin taudin uusista lääkehoidoista tähtää amyloidiplakkien kertymisen estämiseen ja niiden poistamiseen.

Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa on äskettäin hyväksytty käyttöön kaksi uutta Alzheimerin taudin tautiprosessiin vaikuttavaa lääkettä, joiden tulisi hidastaa myös oireiden etenemistä.

– Uusien lääkkeiden todellisen tehon osoittaminen vaatii tosin aikaa ja lisäseurantaa, ja koska aivot ovat monimuotoiset, tarvitaan muistisairauksien hoitoon todennäköisesti useita erityyppisiä lääkkeitä, Ekblad korostaa ja toivoo uusimpien lääkehoitojen rantautuvan myös Suomeen.

Myös Alzheimerin taudin uudet diagnosointimenetelmät herättävät toiveita. Kun aiemmin diagnoosin varmistaminen edellytti aivojen PET-kuvantamista tai aivo-selkäydinnestetutkimusta, voidaan diagnoosin tukena nyt käyttää verikoetta.

Verikokeella haetaan Alzheimerin taudissa lisääntyvää tau-proteiinia, ja koe voi noin 90 prosentin varmuudella vahvistaa, että henkilöllä jo havaitut muistisairauteen viittaavat oireet johtuvat alkuvaiheen Alzheimerin taudista.

Mallia omalta äidiltä ja maailmalta

Kolmen lapsen äiti Laura Ekblad pyrkii pitämään työpäivänsä normaalin pituisina, vaikka tutkimustyölle on tavallista, että se valuu helposti myös vapaa-ajalle. Kun vapaata jää, nuoruudessaan muodostelmaluistelua harrastanut Ekblad saattaa suunnata Kupittaan kentälle luistelemaan tai mökkeilemään saaristoon.

Vuosina 2019 – 2020 Ekbladin perhe asui Amsterdamissa, missä Laura Ekblad teki niin sanottua post doc -tutkimusta Alzheimer-tutkimuskeskuksessa.

– Oma äitini oli ilmeisesti ensimmäinen tai ainakin ensimmäisiä lääketieteen alalta Suomessa väitelleitä naisia, joka lähti yksinhuoltajana lastensa kanssa post doc -kaudeksi ulkomaille. Siitä on pian 40 vuotta, mutta äidin työn vuoksi ulkomaille muuttavaa perhettä saatetaan vielä nykyäänkin hämmästellä, Ekblad kertoo.

Toistaiseksi Laura Ekblad keskittyy potilas- ja tutkimustyöhön Suomessa, mutta ovi maailmalle on raollaan.

– Muistisairaudet koskettavat maailmanlaajuisesti yhä kasvavaa osaa väestöstä. Oli mielenkiintoista nähdä, kuinka alan tutkimusta tehtiin Hollannissa, ja mielelläni lähtisin vielä uudelleenkin ulkomaille syventämään omaa osaamistani.