Kuinka sukulaisten sairastama diabetes vaikuttaa lasten tyypin 1 diabeteksen riskiin

Tampereen yliopistollisen sairaalan lastenklinikalla lastentautien erikoislääkärinä työskentelevän Salla Kuuselan väitöstutkimus valmistunee vuoden 2023 aikana. Tutkimus koostuu neljästä osatyöstä, joista kaksi ensimmäistä on jo valmistunut.

Kuuselan tutkimuksen osatyöt perustuvat ensimmäistä lukuun ottamatta suomalaisen DIPP-tutkimukseen. Siinä on vuodesta 1994 lähtien tutkittu vastasyntyneiden lasten perinnöllistä alttiutta sairastua tyypin 1 diabetekseen. Tästä kertovia napaverinäytteitä kerätään Turussa, Tampereella ja Oulussa syntyviltä lapsilta.

Vastasyntyneitä on neljän DIPP-vuosikymmenen aikana seulottu jo yli 250 000. Heistä runsaat 20 000 on osallistunut tutkimuksen seurantaan jopa 15-vuotiaiksi asti. Seurannan aikana tyypin 1 diabetekseen on sairastunut yli 680 lasta.

– Lapsilta otettavien verinäytteiden perusteella on havaittu, että tyypin 1 diabeteksen puhkeamiseen johtavan tautiprosessin käynnistymisestä kielivät autovasta-aineet ilmaantuvat jo hyvin varhain eli 1-2-vuotiaille pikkulapsille, Kuusela kertoo.

Autovasta-aineet kertovat haiman saarekkeiden beetasoluvaurioista. Niiden ilmenemisjärjestys vaihtelee, ja kullakin on sen englanninkielistä nimeä vastaava nimilyhenne, esimerkiksi insuliiniautovasta-aine on IAA.

– Ensimmäinen vasta-aine hyvin pienillä lapsilla on yleensä IAA, kun taas vanhemmilla lapsilla se on GADA. Yli 80 prosenttia lapsista, joilla todetaan positiivisuus useammalle kuin yhdelle vasta-aineelle, sairastuu tyypin 1 diabetekseen seuraavan 15 vuoden kuluessa, Kuusela selvittää.

Erityisesti isän laajempi suku lisää riskiä

Kuusela hakeutui tutkimaan tyypin 1 diabetesta opiskellessaan lääketiedettä Oulun yliopistossa.

– Olin kiinnostunut lastentaudeista ja etsin aihetta syventäviin opintoihini. Olin jo sopinut tapaamisen DIPP-tutkimusta Oulussa johtavan professori Riitta Veijolan kanssa, kun näin sattumalta televisiossa tyypin 1 diabeteksesta kertoneen ajankohtaisohjelman. Silloin tiesin, että juuri tätä työtä haluan tehdä.

Kuusela tekee väitöstutkimustaan Veijolan ja TAYSissa työskentelevän, lapsidiabeetikoita hoitavan erikoislääkäri Päivi Keskisen ohjaamana.

– Tutkimukseni ensimmäinen osajulkaisu näki päivänvalon vuonna 2011, jolloin opiskelin vielä Oulussa. Sen jälkeen olen palannut kotikaupunkiini Tampereelle, perustanut perheen ja suorittanut lastentautien erikoislääkärin opinnot, minkä vuoksi väitösrupeamani on vaatinut reilut kymmenen vuotta, kolmen lapsen äiti Kuusela kertoo.

Kuuselan ensimmäisen osatyön aineisto koostui 300:sta OYS:n lasten ja nuorten diabetespoliklinikalla seurannassa olleesta lapsesta ja nuoresta perheineen. Lisäksi mukana oli 381 verrokkilasta, joilla ei ollut diabetesta. Työn tavoitteena oli selvittää, esiintyykö tyypin 1 diabetesta sairastavien suvuissa enemmän diabetesta ja autoimmuunitauteja kuin terveiden lasten suvuissa.

– Työn tärkein havainto oli, että myös laajemman suvun eli tätien, setien ja serkkujen sairastama tyypin 1 diabetes kasvattaa lapsen riskiä sairastua tyypin 1 diabetekseen. Sen sijaan tyypin 2 diabeteksen esiintyvyydessä ei havaittu eroja diabetesta sairastavien lasten ja verrokkilasten sukulaisten välillä.

Toisessa osatyössään Kuusela selvitti, miten lapsen suvussa esiintyvä tyypin 1 diabetes vaikuttaa DIPP-tutkimuksessa jo autovasta-ainepositiiviseksi todettujen lasten tautiprosessiin. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että heillä on muita lapsia suurempi riski kehittää useampia vasta-aineita ja saada tyypin 1 diabetes.

– Lähes 60 prosentilla seuranta-aikana sairastuneista oli vähintään yksi tyypin 1 diabetesta sairastava sukulainen. Lisäksi useampia vasta-aineita ilmaantui todennäköisemmin niille lapsille, joiden isän laajemmassa suvussa oli tyypin 1 diabeetikko tai diabeetikoita.

Onko sisarusten sairastumisprosessissa eroa?

Parhaillaan tekeillä olevassa väitöstutkimuksensa kolmannessa osatyössä Kuusela tutkii, eroaako tyypin 1 diabetekseen johtava tautiprosessi sen mukaan, kenellä lapsen ydinperheessä on jo sama sairaus. Eli vaikuttaako äidin, isän tai sisaruksen tyypin 1 diabetes tautiprosessin kulkuun.

– Lisäksi DIPP-tutkimuksessa mukana olevien, tyypin 1 diabetekseen sairastuneiden sisarusparien tutkiminen vastaa kysymykseen siitä sairastuvatko sisaruksen samanlaisen tautiprosessin tuloksena, Kuusela täydentää.

Kuuselan väitöstyön viimeinen eli neljäs kokonaisuus tuottaa uutta tietoa siitä, heijastuuko ja miten lapsen suvun diabeteshistoria suonensisäisessä sokerirasituskokeessa mitattavaan varhaiseen insuliinivasteeseen.

– Koe saattaa osoittaa, että jos lapsen suvussa esiintyy tyypin 1 diabetesta, voi hänen haimansa kyky tuottaa insuliinia olla lähtökohtaisesti heikompi kuin niillä tyypin 1 diabetekseen sairastuneilla lapsilla, joiden suvussa sairautta ei esiinny.

Tavoitteena vähintään lykätä sairastumista

Kuuselan väitöstutkimus edistää tyypin 1 diabetekseen johtavien tautiprosessien ymmärtämistä ja täydentää tyypin 1 diabeteksen ennustamisen menetelmiä. Se voi tuottaa uutta tietoa siitä, millaisia eroja tautiprosessissa on sekä lisää ennustamisen tarkkuutta yksilötasolla.

– Suvussa esiintyvän diabeteksen ja sen merkityksen tunteminen edesauttaa tyypin 1 diabeteksen puhkeamisen estämiseen tai viivyttämiseen tähtäävien kliinisten interventiotutkimusten suunnittelua, Kuusela selventää.

Kuusela työskentelee lääkärin- ja tutkimustyönsä ohella Tampereen yliopistollisen sairaalan Lasten lääketutkimuskeskus PeeTUssa. Hän toivoo, että voisi lääketieteen tohtoriksi väiteltyäänkin jatkaa kaikkien kolmen parissa.

– Tutkimusosaamisesta on apua päivittäisessä lääkärintyössä ja poliklinikan arjessa pääsen näkemään konkreettisesti myös sen, miten diabetestutkimuksessa ja lääketutkimuskeskuksessa saavuttamamme edistysaskeleet näkyvät tyypin 1 diabetesta sairastavien tai diabetesriskissä olevien elämässä.

DIPP-tutkimukseen sen alkuvaiheessa 1990-luvulla mukaan lähteneiden perheiden lapset ovat jo itse perheenperustamisiässä.

– Vaikka heidän mahdollista sairastumistaan tyypin 1 diabetekseen ei vielä ole kyetty estämään, voi heidän osallistumisensa DIPP-tutkimukseen hyödyttää heidän lapsiaan. Toivottavasti DIPP-tutkimus voi jatkua, jotta perheiden siitä saama hyöty on maksimaalinen, Kuusela viittaa tutkimusrahoituksen haasteisiin.

– Kun diabetesriskiä lisäävä perhehistoria tunnetaan, voimme todennäköisemmin saada riskilapset kiinni jo ensimmäisten vasta-aineiden ilmaantuessa. Jos meillä on siinä vaiheessa keino edes siirtää sairastumista jopa kymmenellä vuodella eteenpäin, voi terveillä lisävuosilla olla suuri merkitys esimerkiksi diabeteskomplikaatioiden kannalta, Diabetestutkimussäätiön apurahan vuonna 2021 saanut Kuusela huomauttaa.