Lääketutkimuksesta toivotaan apua raskausdiabeteksen sairastaneille

Raskausdiabetesta sairastavien naisten määrä on Suomessa kasvanut huolestuttavaa vauhtia, jopa viidennes odottavista äideistä saa raskausdiabetesdiagnoosin. Raskausdiabetes päättyy synnytykseen, mutta sen seuraukset voivat olla kauaskantoisia.

Raskausdiabeteksessa on erilaisia vakavuuden asteita, mutta jopa joka toinen raskausdiabeetikoista voi sairastua myöhemmin tyypin 2 diabetekseen. Viiden vuoden kuluessa synnytyksestä riski saada tyypin 2 diabetes on heillä jopa 17 kertaa suurempi kuin muilla äideillä.

– Nuorella iällä todettu tyypin 2 diabetes on usein oireiltaan vakavampi kuin ikääntyneille puhkeava. Se ja sairautta edeltävä metabolinen oireyhtymä ovat naisten suurimpia sydän- ja aivoinfarktin riskitekijöitä, kertoo sisätautien ja endokrinologian erikoislääkäri, LT Heidi Immonen Turun yliopistollisesta sairaalasta TYKSistä.

Immosen mielestä raskausdiabeteksen ennustamaa tyypin 2 diabetesta pitää pyrkiä ehkäisemään kaikin mahdollisin keinon. Hän on pahoillaan sitä, että raskausdiabeetikoiden seuranta synnytyksen jälkeen on perusterveydenhuollossa puutteellista. Vaikka heidän riskinsä saada tyypin 2 diabetes tunnetaan hyvin, ei riskissä olevien verensokeria seurata.

– Siksi raskausdiabeteksen sairastaneiden täytyy itse olla aktiivisia ja pyytää verensokerinsa seurantaa säännöllisin väliajoin, Immonen huomauttaa.

Auttaako liraglutidi?

TYKSin endokrinologian poliklinikalla diabetesta sairastavia hoitava Immonen tekee päivätyönsä ohella raskausdiabeteksen sairastaneisiin kohdistuvaa LIRAGEST-tutkimusta. TYKSin koordinoimassa tutkimuksessa ovat mukana myös Kuopion, Oulun ja Tampereen yliopistosairaalat.

Tutkimus on saanut nimensä liraglutidi-lääkevalmisteesta. Se on ihmisen GLP1-suolistohormonin kaltainen lääke, joka stimuloi haiman insuliinineritystä.

Raskausdiabeteksen sairastaneet tutkimuspotilaat saavat pistoksina joko liraglutidia tai lumelääkettä. Tutkijat ja tutkittavat eivät tutkimuksen kestäessä tiedä kumpaa valmistetta kukin tutkittava itseensä pistää.

– Odotamme, että liraglutidia saaneilla glukoosiaineenvaihdunta heikkenee hitaammin, ja tyypin 2 diabetes todetaan harvemmilla heistä kuin lumelääkettä saaneilla. Lisäksi toivomme, että kaikkien tutkimuspotilaiden paino putoaa, mutta liraglutidia saavilla paino pudonnee enemmän, Immonen selventää.

Tutkimus tukee äitien terveyttä

Tutkimuksessa on jo mukana noin 80 raskausdiabeteksen sairastanutta, joista noin 30 osallistuu siihen TYKSissä. Mukaan on pyydetty imetyksen lopettaneita äitejä, joiden vauvat ovat enintään 1,5-vuotiaita. Tutkimuksen ensimmäinen vaihe lääketutkimuksineen kestää vuoden, minkä kuluessa naiset eivät saisi tulla uudestaan raskaaksi.

– Käytännössä tutkimuksessa on mukana pääosin 30-40-vuotiaita äitejä, joiden lapsiluku on täynnä. Kaikkien raskausdiabetesta on hoidettu joko metformiinilla tai insuliinilla, Immonen tarkentaa.

Tutkimukseen sisältyy kaikkiaan viisi tutkimuskäyntiä sekä laboratorio- ja sokerirasituskokeita. Tutkimuspotilaat tapaavat tutkijalääkärin tutkimuksen aluksi sekä puolen vuoden ja vuoden kohdalla.

Lääkevalmistetta tutkimuksessa käytetään vuosi, ja tutkimuspotilaita seurataan kaikkiaan viiden vuoden ajan.

– Lääkärin ja tutkimushoitajan tapaamisiin sisältyy painonhallintaa tukevaa elintapaneuvontaa. Kannustamme naisia sovittamaan arkeensa liikuntaa ja kiinnittämään huomioita ruokailutottumuksiinsa. Äidit pitävät odotusaikana hyvää huolta itsestään, mutta vauvan synnyttyä oma terveys jää usein taka-alalle, Immonen huomauttaa.

Monella on jo prediabetes

Usealla LIRAGEST-tutkimukseen osallistuvalla on Immosen mukaan havaittu poikkeamia sokeritasapainossa.

– Osalle on jo kehittynyt prediabetes eli tyypin 2 diabeteksen puhkeaminen kolkuttelee ovella. Tutkimukseen osallistuminen ja tutkimuskäynnit tarjoavat mahdollisuuden tilanteen säännölliseen seurantaan, ja ovat varmasti yksi motivaatiotekijä itsestä huolehtimiseen.

Jos tutkimus kykenee näyttämään, että liraglutidi-lääkitys estää tyypin 2 diabeteksen kehittymisen, olisi tutkimuksen tuloksilla huomattava yksilöllinen ja kansanterveydellinen merkitys.

– Pyrimme lisäksi osoittamaan, että hoidon tulos kantaa ainakin viiden seurantavuoden ajan. Selvitämme myös suolistohormonien roolia rasvamaksan sekä valtimotautien kehittymisen estämisessä, Immonen kuvaa tutkimuksen tavoitteita.

Vaikka liraglutidi-lääkitys ja elintapaneuvonta eivät pitkällä tähtäimellä lopulta estäisi tyypin 2 diabeteksen puhkeamista, on jo sairauden lykkääminen toivottu saavutus.

– Äidit ovat syystäkin huolissaan siitä, mitä tyypin 2 diabeteksen puhkeaminen jo nuorella iällä voi pahimmillaan merkitä. Moni tuntee syyllisyyttä ja pohtii sitä, kuinka säilyä terveenä ja hyvävoimaisena lasten varttuessa, Immonen sanoo ja uskoo tutkimukseen osallistumisen keventävän naisten taakkaa.

Tutkimus on yhteistyötä

Heidi Immonen sai syksyllä 2020 alkaneeseen LIRAGEST-tutkimukseen Diabetestutkimussäätiön 10 000 euron apurahan vuonna 2022.

Tutkimus on alun perin emeritusprofessori Risto Kaajan ideoima. Sisätautilääkärinä Helsingin yliopistollisen keskussairaalan Naistenklinikalla parikymmentä vuotta työskennellyt Kaaja työskenteli TYKSissä sisätautiopin professorina vuodesta 2009 alkaen, ja tekee edelleen tutkimustyötä.

– Ratkaisujen löytäminen tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn on jo eläkkeellä olevan Riston sydämen asia. Minulla on ilo käydä tiivistä vuoropuhelua hänen kanssaan, ja pohtia yhdessä tutkimuskysymyksiämme. Risto on tutkimuksemme turbiini, Immonen hymyilee.

Immonen alleviivaa koko tutkimusryhmän panosta: ilman innostunutta tutkimushenkilökuntaa ei tuloksia syntyisi.

Diabeteshoitaja Elise Nieminen on kohdannut tutkimukseen soveltuvia raskausdiabetesta sairastavia jo ennen synnytystä.

– Elise työskentelee diabeteshoitajan työnsä ohella tutkimuksemme tutkimushoitajana. Hän on ollut korvaamaton apu tutkimuspotilaidemme rekrytoinnissa ja huolehtii myös tutkimuskäynneillä annettavasta ohjauksesta, Heidi Immonen kiittää kokenutta työpariaan.

Tutkimuksessa on mukana myös laboratoriotuloksista saatavaa aineistoa analysoivia väitöskirjatutkijoita. TYKSissä Immosen ohjauksessa väitöskirjaa tekee lääketieteen lisensiaatti Roosa Perämäki.