Linnea Hartwall haluaa ratkoa tyypin 1 diabetesta yliopistotutkijana

Linnea Hartwallin tohtorin väitöksen piti alun perin olla toukokuussa 2020. Mutta kun koronavirus olisi kutistanut juhlavan väitöstilaisuuden puitteet verkkoon, päätettiin väitös siirtää syksyyn.

– Vaikka viivästys toki harmitti, oli ratkaisu oikea. Oli hienoa, että esimerkiksi omat vanhempani pääsivät seuraamaan väitöstäni paikan päälle ja kuulemaan usean vuoden uurastukseni johtopäätöksiä, Hartwall sanoo.

Hartwall työskentelee Helsingin yliopistossa tyypin 1 diabeteksen immunologian parissa professori Mikael Knipin PEDIA-tutkimusryhmässä, väitöskirjansa hän teki filosofian tohtori Jarno Honkasen ohjauksessa.

Hän keskittyi väitöstutkimuksessaan D-vitamiinin sekä veren T-auttajasolujen rooliin tyypin 1 diabeteksessa.

D-vitamiinin on ajateltu mahdollisesti suojaavan tyypin 1 diabetekselta. Hartwall tutki, oliko odottavien äitien D-vitamiinitasoilla varhaisraskauden aikana merkitystä siihen, sairastuuko lapsi myöhemmin tyypin 1 diabetekseen.

– Saamani tulokset osoittivat, että alhainen D-vitamiinipitoisuus ei liittynyt diabeteksen kehittymiseen lapsilla.

Hartwall tutki myös D-vitamiinin vaikutusta niillä suomalaisilla ja virolaisilla lapsilla, joilla oli kohonnut riski sairastua tyypin 1 diabetekseen.

– Tutkimukseni perusteella näyttää siltä, että suomalaislapsilla havaittu korkeampi veren D-vitamiinipitoisuus ei suojaa heitä varhaiselta beetasoluautoimmuniteetilta tai sairastumiselta, Hartwall toteaa.

Lääkehoitoja beetasolutuhoa vastaan?

Veren T-auttajasolujen oletetaan osallistuvan haiman beetasolujen tuhoamiseen ja sen myötä tyypin 1 diabeteksen puhkeamiseen.

– Sekä Th17-auttajasolujen plastisuudella eli lisääntyneellä kyvyllä erittää samanaikaisesti usean T-auttajasolutyypin välittäjäaineita että kohonneella Th17-immuniteetilla näyttäisi tutkimukseni perusteella olevan yhteys tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen, Hartwall kertoo.

Th17-soluja tutkimalla voidaan löytää uusia keinoja kohonneessa sairastumisriskissä olevien tunnistamiseen, mikä voi edesauttaa tyypin 1 diabeteksen ennaltaehkäisyä.

– Lisäksi solujen plastisuuteen vaikuttavien lääkehoitojen kehittäminen voi tarjota mahdollisuuksia tyypin 1 diabeteksen ehkäisyyn. Lääkehoidot voisivat esimerkiksi hillitä beetasolutuhoa, Hartwall jatkaa.

Ryhmät vaihtuvat – tutkimus jatkuu

Diabetestutkimussäätiö on tukenut Hartwallin tutkimustyötä vuonna 2017, jolloin hänelle myönnettiin 10 000 euron henkilökohtainen työskentelyapuraha osana Jarno Honkasen 50 000 euron tutkimusryhmän apurahaa.

Hartwall eteni Honkasen tutkimusryhmässä polkua, jonka alkupiste oli Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella jo reilut kymmenen vuotta sitten.

– Työskentelin biotekniikan opintojeni ohella silloisen Kansanterveyslaitoksen tutkimusryhmässä. Sen myötä kiinnostuin sekä tutkimustyöstä että diabeteksesta, ja hain maatalous- ja metsätieteiden maisteriksi valmistuttuani professori Outi Vaaralan diabetestutkimusryhmään THL:ään.

Hartwall sai kokeneen Vaaralan ryhmässä hyvät eväät väitöstutkimuksensa käynnistämiseen. Väitöskirjatyö vaati useita vuosia, joita värittivät niin iloiset perhetapahtumat kuin joustavat siirtymiset tutkimusryhmästä toiseen.

– Sain väitöskirjatyöni aikana kaksi lasta. Kun palasin ensimmäiseltä äitiyslomaltani, oli diabetestutkimusta THL:ssä jouduttu leikkaamaan, ja tutkimusryhmääni ei entisessä muodossaan enää ollut.

Onnekseen Hartwall pääsi jatkamaan tutkimustaan Helsingin yliopistossa työskenteleviin diabetestutkimusryhmiin.

– Ja nyt väitöstyöni valmistuttua pääsen syventymään tyypin 1 diabetekseen muun muassa Diabimmune- ja Innodia-tutkimushankkeissa, Hartwall iloitsee.

Ehkä vielä maailmalle

Hartwallin uraa lääketieteen tutkijana enteili jo se, että Helsingin Saksalaisessa koulussa hänen mieliaineitaan olivat biologia ja kemia.

Ylioppilaaksi päästyään Hartwall pohti lääketieteen opintoja ja suuntautumista lastenlääkäriksi, myös yliopisto-opinnot Saksassa olisivat kiinnostaneet. Sattumukset viitoittivat kuitenkin toisen suunnan.

– Helsingin yliopistossa oli käynnistynyt uusi biotekniikan koulutusohjelma, jonne päätin hakea. Ja kun vielä tapasin tulevan puolisoni, päätin jäädä Suomeen.

Toiseen kotimaahansa Saksaan Hartwall päätyi sittenkin opintojensa myötä: hän työskenteli niiden aikana puolen vuoden ajan Hampurissa pienessä biotekniikka-alan yrityksessä.

– Tein opiskelun alkuvaiheessa tosin paljon muitakin kuin oman alani töitä ennen kuin pääsin tutkimustyöhön tyypin 1 diabeteksen pariin. Työskentelin muun muassa kenkäkaupassa, Hartwall mainitsee.

Moni suomalaistutkija suuntaa lääketieteen alan väitöskirjansa valmistuttua jatko-opintoihin ulkomaille. Myös Hartwall toivoo saavansa siihen tilaisuuden.

– Juuri nyt lähteminen ei kuitenkaan ole ajankohtaista. Esikoistyttäreni meni tänä syksynä ensimmäiselle luokalle, ja pikkuveli on 4-vuotias. Kenties lähdemme koko perhe, kun lapset ovat hieman isompia. Sitä ennen voisin ehkä tehdä lyhyempiä tutkijavierailuja, Hartwall miettii.

Kansainvälinen diabetestutkimus on kuitenkin tullut Hartwallille tutuksi monikansallisten tutkimusprojektien myötä, ja tekniikka mahdollistaa nuoren tutkijan osaamisen laajentamisen myös etäyhteyksien kautta.

– Yhteistyö ja toisilta oppiminen onnistuu hyvin myös verkossa, mikä on tärkeää etenkin nyt, kun koronavirus rajoittaa kanssakäymistä, Biomedicumissa Helsingissä työskentelevä Hartwall toteaa.

Akateeminen ura haaveissa

Hartwall toivoo voivansa jatkaa työuraansa yliopistossa tehtävän tutkimuksen parissa.

– Aiemmin ajattelin, että voisin hakeutua vaikkapa lääketeollisuuden kehitystyöhön, mutta tällä hetkellä ajattelen, että akateeminen tutkimus on monin tavoin niin innostavaa, että pitkän tähtäimen haaveeni voisikin olla oman tutkimusryhmän perustaminen.

Yksi Hartwallin työn tavoitteista on tunnistaa ympäristötekijöitä, jotka voisivat selittää eroja tyypin 1 diabeteksen ilmaantuvuudessa Suomessa ja lähellä olevissa maissa, kuten Virossa ja Venäjällä.

Lokakuussa 2020 julkaistiin uutinen, jonka mukaan tyypin 1 diabeteksen ilmaantuminen alle 5-vuotiailla lapsilla on Suomessa kääntynyt laskuun. Hartwall pitää uutista kiinnostavana nimenomaan ympäristötekijöiden näkökulmasta.

– Muutos ilmaantuvuudessa rohkaisee jatkamaan ympäristötekijöiden tutkimista. Mielenkiintoinen näkökulma voivat olla myös mahdolliset muutokset lasten rokotusohjelmassa.

Läpi harmaan kiven

Epävarmuus tutkimusrahoituksen jatkuvuudesta on lähes jokaisen tutkijan huolenaihe. Mutta vaakakupissa painavat myös tutkimustyön innostavuus ja se, mitä tutkimuksella voidaan saavuttaa.

– Uusia tutkimuskysymyksiä syntyy jatkuvasti, ja käytössämme on ainutlaatuisia aineistoja, joissa riittää analysoitavaa. Saan tehdä vaikuttavaa työtä, ja voin omalla panoksellani auttaa diabetekseen liittyvien kysymysten ratkaisemisessa.

Hartwall korostaa myös tutkijayhteisön ja yhteistyökumppaneiden tarjoaman tuen merkitystä.

– Diabetestutkijoiden kaikkia kannustava ilmapiiri vie tutkimusta eteenpäin ja auttaa ylittämään esteitä. Tuemme toisiamme ja jaamme ilon saavutetuista tuloksista.

– Kun jotain haluaa tarpeeksi, siinä kyllä onnistuu, tutkimustyön ja lapsiperhearjen vapaahetkinä kuorolaulua harrastava Linnea Hartwall tiivistää.