”Matalan kynnyksen palvelut lisäisivät potilaiden voimavaroja diabeteksen hoitoon”

Maija Feodoroff teki väitöstutkimuksensa tyypin 1 diabetekseen ja sen lisäsairauksiin keskittyvässä FinnDiane-tutkimusryhmässä. Professori Per-Henrik Groopin vetämän ryhmän siipien alla valmistui – koronasta huolimatta – vuonna 2020 lukuisia väitöskirjoja. Groop oli puolestaan toinen vuoden 2020 suurapurahojemme saajista.

FinnDiane-tutkimusryhmä on kartuttanut ainutlaatuista tutkimusaineistoaan yli 20 vuoden ajan. Aineisto sisältää noin 5 500 tyypin 1 diabetesta sairastavan aikuisen tutkimuskäynneillä koottuja tietoja. Tutkimuspotilaat ovat terveystutkimusten lisäksi vastannet kyselyihin, joilla on saatu tietoja muun muassa heidän elintavoistaan.

Tiedot lisäsairauksien kehittymisestä Feodoroff sai yhdistämällä FinnDiane-aineiston valtakunnalliseen sosiaali- ja terveydenhuollon hoitoilmoitusjärjestelmään ja kuolinsyyrekisteriin. Tutkijat eivät käsitelleet tunnistettavia henkilötietoja.

Tutkijalle riittää päihteissä sarkaa

Alkoholinkäytön tiedetään olevan yhteydessä useisiin sairauksiin. Runsas käyttö lisää monien eri syöpien riskiä, vahingoittaa maksaa, voi aiheuttaa haimatulehduksen ja vaurioittaa sydänlihasta sekä pahentaa sydämen vajaatoimintaa. Samoin se on yhteydessä moniin sosioekonomisiin ongelmiin.

– Alkoholin vaikutusta pienten verisuonten tauteihin, kuten diabeettiseen silmänpohjatautiin ja munuaistautiin on kuitenkin tutkittu vielä hyvin vähän, Feodoroff kertoo väitöstutkimuksensa taustoista.

Myös tupakoinnin määrän ja keston tiedetään vaikuttavan verisuonisairauksien kehittymiseen, ja tupakoinnin riskit etenkin tyypin 1 diabeetikoille on tunnistettu.

Sitä, kuinka aiempi tupakointi eli tupakoinnin lopettaminen näkyy tyypin 1 diabetesta sairastavien verisuonisairauksien riskissä, ei sen sijaan ole juuri selvitetty.

– Yhä useampi suomalainen on lopettanut tupakoinnin eli aiemmin tupakoineita on enemmän kuin ennen. Tutkimuksessani paneuduin tupakoinnin vaikutusten lisäksi erityisesti myös siihen, miten aiempi tupakalle altistuminen vaikuttaa tyypin 1 diabeetikoiden alttiuteen saada diabeteksen lisäsairauksia.

Uravalinta oli selvä

Lääketiedettä opiskellut, sisätautien erikoislääkäriksi marraskuussa 2018 valmistunut Maija Feodoroff seurasi uravalinnassaan isänsä esimerkkiä.

– Hän työskenteli sisätautilääkärinä, ja hänen kauttaan kuulin myös FinnDiane-tutkimusryhmästä. Oli onnenpotku päästä mukaan ryhmään. Olen viihtynyt sen innokkaassa ilmapiirissä loistavasti, ja onhan käytettävissämme oleva aineisto aivan erityinen. Kiitos siitä kuuluu sitoutuneille tutkimuspotilaillemme, Feodoroff alleviivaa.

Feodoroff teki joulukuussa 2020 tarkastettua väitöstutkimustaan lääkärin työn ja erikoistumisen ohella. Tätä juttua tehtäessä, toukokuussa 2021, hän työskentelee Jorvin sairaalassa Espoossa, ja on erikoistumassa endokrinologiaan.

– Työskentelen kahtena päivänä viikossa Jorvin diabeteskeskuksessa, missä tapaan vastaanotollani sekä tyypin 1 että tyypin 2 diabeetikoita.

Feodoroff pitää lääkärin työn ja tutkimuksen yhdistämistä tärkeänä: tutkimus tuo hyötyjä päivittäiseen potilastyöhön ja toisinpäin. Hänen tarkoituksenaan on jatkaa tutkimustyötä.

– Aikomuksenani on alkaa selvittää syövän ja diabeteksen yhteyksiä FinnDiane-aineistoja hyödyntäen.

Aiempi käyttö tai käyttämättömyys altisti

Feodoroffin väitöskirjatutkimus osoitti – ehkä hieman yllättäen – että suurin riski saada diabeettinen retinopatia tai nefropatia oli niillä tyypin 1 diabeetikoilla, jotka olivat lopettaneet alkoholin käytön ennen kuin tulivat mukaan FinnDiane-tutkimukseen.

– Tätä selittää osin se, että alkoholista luopuneet olivat selvästi muita tutkimuksessa mukana olevia sairaampia. Toisin sanoen syy lopettamiseen saattoi johtua jo kehittyneestä muusta sairaudesta kuin diabeteksesta.

Alkoholin käytön lopettaneiden riski sairastua retinopatiaan oli 1,5-2,5 kertaa suurempi kuin tutkimuksessa mukana olleiden kohtuullisesti alkoholia käyttävien, nefropatiaan sairastumisen riski oli hieman tätä pienempi.

– Tutkimusaineistoni osoitti myös, että jos henkilö ei ollut koskaan käyttänyt alkoholia, oli hänellä suurempi riski sairastua lisäsairauksiin kuin alkoholia kohtuullisesti käyttävillä. Tämä havainto vahvisti aiempien tutkimusten tuloksia, joiden mukaan vähäisellä alkoholinkäytöllä voi olla verisuonisairauksilta suojaavia terveysvaikutuksia.

Feodoroff muistuttaa, että väkevien alkoholijuomien nauttiminen aiheuttaa enemmän haittoja kuin mietojen, ja että suuret kerta-annokset mitä tahansa alkoholia ovat aina haitallisia. Myöskään niin sanottu tissuttelu ei ole koskaan terveydelle hyväksi.

Tupakoinnin lopettaminen kannattaa aina

Feodoroff sanoo yllättyneensä siitä, kuinka moni diabetesta sairastava tupakoi, vaikka tupakoinnin haitat tunnetaan hyvin. Hänen tutkimuksensa vahvisti tunnettuja tosiasioita.

– Tupakoivien diabeetikoiden riski kehittää munuaistauti, sydämen vajaatoiminta tai sepelvaltimotauti on selvästi koholla. Ja riski on sitä suurempi, mitä pidempään tupakointi on kestänyt, ja mitä enemmän savukkeita päivässä kuluu.

Erityisesti miehet altistuvat myös aivotapahtumille.

– Tupakoivan tyypin 1 diabeetikon riski saada aivoinfarkti on suuri, ja erityisen suuri se on miehillä. Valitettavasti tämä riski ei merkittävästi vähene edes tupakoinnin lopettamisen jälkeen.

Feodoroff korostaa, että tupakoinnin lopettaminen kannattaa silti aina.

– Aiemmat tutkimustulokset osoittavat, että kuolleisuus sekä riski sairastua sepelvaltimotautiin, syöpiin tai keuhkoahtaumaan alkaa laskea hyvin pian tupakoinnin lopettamisen jälkeen.

Tutkijalääkärin aika on kortilla

Yhä harvempi nuori lääkäri suuntautuu Feodoroffin tavoin tutkimukseen. Kahden vaativan työn yhdistäminen on vaikeaa; ajan löytäminen molemmille ei tahdo onnistua, vaikka intoa ja kiinnostusta olisi.

– Perheellisellä tutkijalääkärillä on aina huono omatunto. Aikaa ei voi pysäyttää, vaikka sen haluaisi riittävän kaikille palkitseville elämän saroille, kahden lapsen äiti Feodoroff sanoo.

Halua tutkimustyön tekemiseen voi rajoittaa myös tutkimusrahoituksen epävarmuus.

– Jos tutkija onnistuu saamaan vaikkapa säätiön apurahan, tarjoutuu hänelle mahdollisuus keskittyä tutkimukseen edes joksikin aikaa. Minulla oli onni edistää työtäni Diabetestutkimussäätiöltä saamallani apurahalla.

Aika on niukka resurssi myös lääkärin työssä.

– Pitkäjänteisen lääkäripotilassuhteen luominen on usein hankalaa. Minäkin tapaan monet potilaistani kenties vain kerran ja lyhyen ajan. Parhaita mahdollisia hoito- ja lääkityspäätöksiä on haasteellista tehdä, kun hoitosuhde on lyhyt, Feodoroff pohtii.

Monelta puuttuu voimavaroja

Feodoroff on huolissaan myös potilaiden vaikeista elämäntilanteista.

– Kun potilaan elämänhallinta on hyvällä tolalla, tulevat myös sairaudet hoidetuiksi. Mutta jos elämänhallinta on hukassa, on myös sairauksien hoitaminen vaikeaa.

Feodoroff on havainnut, että vaikeat mielenterveysongelmat, syömishäiriöt ja masennus ovat lisääntyneet myös diabetesta sairastavien keskuudessa.

– Jos potilaalla ei ole voimavaroja hoitaa diabetestaan, pitäisi hänelle voida tarjota kokonaisvaltaista tukea. Keskeistä olisi avun saamisen helppous, tarvittaisiin matalan kynnyksen moniammatillisia palveluja, Feodoroff korostaa.

Lisätietoja:

Maija Feodoroffin väitöskirja: Role of alcohol and smoking for vascular complications in type 1 diabetes(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)

FinnDiane-tutkimusryhmä(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun)