”Minulle ei todellakaan ole epäselvää, onko työlläni merkitystä!”

Enterovirukset aiheuttavat lievimmillään nuhakuumetta, mutta myös henkeä uhkaavia sairauksia, kuten sydänlihas-, haima- ja aivokalvontulehduksia. Niiden epäillään olevan yhteydessä myös tyypin 1 diabeteksen kehittymiseen: osalta tyypin 1 diabetekseen sairastuneiden haimoista on löydetty merkkejä Coxsackie B -enteroviruksen aiheuttamasta infektiosta.

Diabetestutkimussäätiön apurahan vuonna 2025 saanut Iiris Mustonen työskentelee akatemiatutkija, dosentti Minna Hankaniemen Tampereen yliopistossa johtamassa tutkimusryhmässä. Ryhmässä kehitetään uuden sukupolven proteiinipohjaisia rokotteita, ja tutkijoiden tavoitteena on löytää tehokkaita ja turvallisia ehdokkaita rokotteiksi, joilla enterovirusten aiheuttamia infektioita olisi mahdollista ehkäistä ja estää niiden kroonistuminen.

– Pitkän tähtäimen päämäärämme on nenäsumutteena annosteltava rokote, joka toimisi kaikkia kuutta enteroviruksiin kuuluvaa Coxsackie B -virusta vastaan, Iiris Mustonen kertoo.

Mustonen on väitöstutkimuksessaan keskittynyt enteroviruksen infektiomallin kehittämiseen.

– Limakalvomallilla on tärkeä rooli ryhmämme tutkimustyössä, koska enterovirus infektoi nimenomaan siirtymällä suun ja nenän limakalvoilta elimistöön, kuten esimerkiksi haimaan, suolistoon ja keuhkoihin, Mustonen selvittää.

Vastaavaa mallia ei Mustosen mukaan ole tiettävästi tutkijoiden käytettävissä missään muualla.

– Ainutlaatuisen mallimme avulla voimme tutkia, millaisia tuloksia nenän limakalvolle annettavalla rokotekandidaatillamme saadaan hiirimallissa. Rokotteemme vaikuttaisi siis samaa reittiä, mitä enterovirusinfektio tavallisesti etenee.

Omalla alallaan

Mustonen kertoo löytäneensä ihmisten terveyttä tukevan tutkimuksen pariin sen myötä, että häntä on aina kiinnostanut, miten ihmisen elimistö toimii.

– Esimerkiksi lääkärin ammatti ei kuitenkaan kiehtonut. Kun kuulin bioteknologian ja biolääketieteen tekniikan koulutuksesta, ymmärsin heti, että tuo on minun juttuni.

Tampereen yliopistossa opintonsa vuonna 2019 aloittanut Mustonen hakeutui Hankaniemen tutkimusryhmään kesätöihin jo toisena opiskeluvuonnaan. Se, että ryhmän tutkimustyö kytkeytyy tyypin 1 diabetekseen, oli hänelle osin yllätys.

– Mutta kovin mieluinen sellainen. Tiedän varmuudella, kuinka iso asia tyypin 1 diabeteksen ehkäisyyn soveltuva rokote olisi. Teen työtä, jolla todellakin on merkitystä.

Mustonen toivoo väittelevänsä filosofian tohtoriksi 2-3 vuoden kuluessa.

– Sen jälkeen voisin hyvin ajatella jatkavani tutkimustyötä. Haluaisin jäädä töihin Suomeen, mutta kansainvälistä kokemusta saan mahdollisesti jo nyt meneillään olevan tutkimukseni myötä, kun suunnitelmissa oleva tutkijavierailuni Ruotsiin Karoliiniseen instituuttiin toteutuu.

Työ kuin pulmapeliä

Mikä tutkimustyössä kiehtoo?

– Hauskinta on, kun saa miettiä, miten jokin ongelma tulisi ratkaista. Kun keksimäni ratkaisu sitten toimii ja palikat loksahtavat kohdalleen, on se todella palkitsevaa, Mustonen sanoo.

Tutkimustyön tekeminen on hänen mukaansa vähän kuin pulmapeliä.

– Se on myös sekoitus tieteellisten artikkelien lukemista ja kirjoittamista sekä käsityötä eli laboratoriossa tehtävää pikkutarkkaa työtä. Todella monipuolista siis.

Mustonen nauttii siitä, että voi hyvin pitkälti suunnitella työtehtävänsä ja -päivänsä. Mutta siinäkin on haasteensa.

– Olen todella kunnianhimoinen ja minulla on taipumusta pyrkiä tekemään liikaa. Välillä joudun tietoisesti rauhoittumaan.

Stressiä aiheuttaa myös epävarmuus työn rahoituksesta. Tutkijoilla, kuten Iiris Mustosellakin, on usein tiedossa rahoitusta työlleen vain kuukausiksi eteenpäin. Diabetestutkimussäätiön Mustoselle myöntämä 14 400 euron apuraha riittää väitöskirjatutkijan kuuden kuukauden työskentelyyn.

– Rahoituksen epävarmuus ei tullut minulle yllätyksenä. Ymmärrän, että hyviä hakijoita ja hakemuksia on paljon eli jos en saa joltain taholta hakemaani apurahaa, ei se tarkoita, että olisin muita huonompi hakija tai tutkimussuunnitelmani puutteellinen.

Diabetes aina olkapäällä

Tyypin 1 diabetes kulkee nuoren tutkijan arjessa mukana näkymättömänä seuralaisena, kuten Mustonen itse sanoo.

– Voin työpäiväni aikana seilata matalien ja korkeiden sokerien välillä ilman, että kukaan muu välttämättä huomaa sitä. Tosin tutkimusryhmässämme kaikki tietävät, että minulla on diabetes, Mustonen huomauttaa ja pitää sensorien yleistymistä hyvänä asiana myös siksi, että ne tekevät diabetesta näkyväksi.

Laboratoriotyössä tyypin 1 diabetesta ei voi jättää huomiotta.

– Joudun ennakoimaan ekstrapaljon. Laboratoriotiloihin mentäessä on vaihdettava vaatteet, ja labrassa ei saa syödä. Jos hypo uhkaa, joudun jättämään labratyöt kesken, ja vaihtamaan jälleen vaatteet, jotta pääsen korjaamaan sokereitani, Mustonen selittää.

Hän sanoo suhtautuneensa sairauteensa alusta alkaen ajatuksella, että sen kanssa kyllä pärjää.

– Olen iloinen siitä, että olin jo 10-vuotias sairastuessani ja sain ottaa vastuuta omahoidostani. Olen kuulemma jo tuolloin sanonut vanhemmilleni, että isona parannan diabeteksen.

Vastapainoa tutkimustyölleen Mustonen saa lapsuuden sirkus- ja pariakrobatiaharrastuksestaan versoneesta jalkajongleerauksesta ja koripallosta.

– Teen myös graafista suunnittelua ja olen toteuttanut esimerkiksi tutkimusryhmämme työtä esitteleviä kuvituksia sekä ryhmämme logotunnuksen, monitaituri Mustonen kertoo.

Iiris Mustonen on myös taitava piirtäjä. Alla oleva sarjakuva on hänen käsialaansa.