Mitä tyypin 1 diabetekseen ja keliakiaan sairastuneiden suolisto kertoo

Tampereen yliopistossa professori Heikki Hyödyn tutkimusryhmässä työskentelevän Maarit Oikarisen työn tavoitteena on myös auttaa kehittämään ehkäisevää – jopa parantavaa – hoitoa niin tyypin 1 diabetekseen kuin keliakiaan.

– Tämä tarkoittaa esimerkiksi rokotetta tai viruksia tuhoavia tai niiden lisääntymistä estäviä lääkkeitä. Tyypin 1 diabeteksen rokotetutkimuksessa on jo saavutettu merkittäviä edistysaskeleita, keliakia seuraa toivottavasti perässä, Oikarinen kertoo ja viittaa muun muassa Hyödyn ryhmässä tehtyyn enterovirusrokotetutkimukseen.

Vuonna 2015 virusopin alalta filosofian tohtoriksi väitellyt Maarit Oikarinen kehitti väitöstyössään menetelmiä, joiden avulla voidaan tutkia, onko kudosnäytteissä viruksia. Väitöstutkimuksensa myötä hän on ollut mukana uraauurtavassa työssä; tutkimusryhmässä, joka etsi ensimmäisenä enteroviruksia tyypin 1 diabetesta sairastavien suolesta.

– Saimme vahvistuksen olettamuksellemme, sillä löysimme enteroviruksia ohutsuolibiobsianäytteistä. Haima ja ohutsuoli ovat lähellä toisiaan, ja niillä on yhteinen verenkierto ja imusuonisto, Oikarinen valaisee löydösten taustoja.

Ryhmän tutkimus tuotti muutakin uutta tietoa: se yhdisti enterovirukset ensimmäisen kerran keliakian tautiprosessiin.

– Osoittautui, että keliakiaa sairastavien ohutsuolesta oli löydettävissä enemmän enteroviruksia kuin terveiltä. Lisäksi havaitsimme, että paitsi viruksia, molempiin tauteihin sairastuneiden ohutsuolesta löytyi myös merkkejä tulehduksesta.

Kansainvälinen tutkimuskysymys

Suoliston roolin selvittäminen tyypin 1 diabeteksen tautiprosessissa on maiden rajat ylittävä tutkimuskysymys. Oikarinen on osallistunut kansainväliseen nPOD-tutkimukseen, jossa on suomalaistutkimuksen tapaan etsitty enteroviruksia tyypin 1 diabetesta sairastavien haimasta ja ohutsuolesta. Ryhmä on jo raportoinut tuloksistaan, jotka julkaistaneen arvostetussa tiedelehdessä lähitulevaisuudessa.

Oikarisen työ kytkeytyy myös DiViD (The Diabetes Virus Detection) -tutkimukseen. Siinä kuudelta vasta lyhyen ajan tyypin 1 diabetesta sairastaneelta aikuiselta on otettu koepala haimasta. Kaikilta löytyi enteroviruksia, ja yhdeltä heistä useammasta elimestä.

Enterovirusten yhteyttä keliakiaan on puolestaan selvitetty suomalaisessa DIPP-tutkimuksessa sekä kansainvälisessä TEDDY-tutkimuksessa. Näissä tutkimuksissa mukana olevilla lapsilla on perinnöllinen riski sairastua tyypin 1 diabetekseen.

– Osalta DIPP- ja TEDDY-tutkimusten lapsista on löydetty myös keliakiaan liittyvä vasta-aine, ja joukolta näitä lapsia on otettu koepala ohutsuolesta, joista on haettu enteroviruksia. Näidenkin tutkimustulosten julkaisua täytyy vielä malttaa odottaa, Oikarinen kertoo.

Mikä on virusinfektioiden rooli?

Oikarisen tämänhetkinen tutkimustyö lähtee olettamuksesta, että suolistohakuiset virusinfektiot muovaavat suoliston immuunijärjestelmää.

Tämän myötä infektiot joko altistavat immuunivälitteisille taudeille tai suojaavat niiltä. Infektiot voivat vaikuttaa myös suolen läpäisevyyteen ja immuunivasteeseen ja vaikuttaa sitä kautta esimerkiksi tyypin 1 diabeteksen ja keliakian kehittymiseen, Oikarinen kuvaa ja tarkentaa, että tutkimuksen kohteena on useita eri viruksia, ei ainoastaan enteroviruksia.

Myös parhaillaan käynnissä olevassa tutkimuksessaan Oikarinen hyödyntää DIPP-tutkimuksessa lapsilta saatuja näytteitä, ja keskittyy näytteisiin, joita on saatu keliakiaan sairastuneilta DIPP-lapsilta.

– Näitä lapsia on aineistossani noin 60. Vertailuaineistoni muodostaa kaksinkertainen määrä sellaisia lapsia, joilla ei ole keliakiadiagnoosia.

Kansainväliseen TRIGR-tutkimukseen sisältyvästä Divia-aineistosta Oikarinen seuloo puolestaan tyypin 1 diabetekseen sairastuneita lapsia tavoitteenaan selvittää erityisesti varhaislapsuuden infektioiden osuutta tyypin 1 diabeteksen tautiprosessissa sekä ravintotekijöiden yhteyttä siihen.

Käsillä tekemällä tulee nopeammin valmista

Kun Oikarinen ei tee tutkimustyötä, hän kunnostaa asuntoja myyntiin yhdessä puolisonsa kanssa.

– Ensimmäisen asunnon remontoimme ja myimme vuonna 2018, ja nyt olemme tehneet saman jo kahdeksan kertaa. Käsillä tekeminen on kivaa ja sen tulokset näkee nopeasti, mikä on erinomaista vastapainoa kärsivällisyyttä vaativalle tutkimustyölle.

Vaikka Oikarinen on innostunut harrastuksestaan niinkin paljon, että on vapaa-ajallaan opiskellut sisustajaksi, liittyvät hänen tulevaisuuden suunnitelmansa ennen muuta tutkimustyöhön.

– Siinä etenen askel ja tehtävä kerrallaan, myös monipuolisesta liikunnasta energiaa ammentava Oikarinen kertoo.

Oikarinen sai tutkimustyöhönsä Diabetestutkimussäätiön 9 800 euron työskentelyapurahan vuonna 2024. Säätiörahoituksella on hänelle iso merkitys.

– Olen onnekseni saanut henkilökohtaisia apurahoja myös muilta säätiöiltä, ja tutkimusryhmällämme on muun muassa EU-rahoitusta. Tutkimustyössä täytyy hyväksyä tosiasia, että rahoituksen hakeminen on osa sitä.

Myös yksittäisen tutkijan roolin ymmärtäminen tutkimustyön vaikuttavassa kokonaisuudessa on Oikariselle luontevaa.

– Kukin meistä kerää palasia, joista voi yhdessä muodostua kokonaisuus, jopa läpimurto. Mutta pienenkin merkityksellisen löydöksen tekeminen on aina hieno hetki kovan puurtamisen keskellä.