Rasvamaksatautiin on syytä suhtautua vakavasti

Ei-alkoholiperäinen rasvamaksatauti eli NAFLD on merkittävä tyypin 2 diabeteksen, valtimotaudin ja ennenaikaisen kuoleman riskitekijä. Sen varhainen toteaminen ja hyvä hoito voi säästää potilaan myös muilta lisäsairauksilta: rasvamaksa edeltää maksan fibroosia ja maksakirroosia. Riski maksakirroosin kehittymiselle on erityisen suuri, jos potilaalla on metabolinen oireyhtymä ja tyypin 2 diabetes ja hänen suvussaan on kirroosia.

Noin kolmannes hyvinvointivaltioissa elävistä aikuisista kärsii rasvamaksataudista, tyypin 2 diabetesta sairastavista liki 70 % ja vyötärölihavista jopa 80 %.

Rasvamaksataudin hoidon kulmakiviä ovat terveellinen ruokavalio, painonhallinta ja liikunta. Suomessa ei ole markkinoilla lääkkeitä, jotka lääkeviranomainen olisi hyväksynyt käytettäväksi taudin hoitoon, ja viime vaiheen ainoa hoitomuoto maksan pettäessä on maksansiirto.

Niina Matikainen johtaa yhdessä dosentti Tiinamaija Tuomen kanssa Helsingin yliopiston tutkimusryhmää, jossa tutkitaan parhaillaan muun muassa sitä, kuinka hyvin ei-alkoholiperäisestä rasvamaksataudista kärsivät tunnistetaan terveydenhuollossa, mitä potilaat tietävät sairaudestaan, ja miten heitä voitaisiin tukea sen hoidossa olennaisessa elämäntapamuutoksessa.

Sanahaku tuotti 61 000 osumaa

Tutkimusryhmän aineiston lähtökohta ovat HUSin tietokannan potilastiedot vuosilta 2010 – 2020. Tutkijat etsivät ylävatsan kuvantamistuloksia läpikäyneiden röntgenlääkärien lausunnoista sanaa maksa ja tunnistivat noin 250 000 potilaan joukosta 61 000 potilasta, joiden lausunnoissa se oli mainittu.

Tutkijoille oli yllätys, kuinka usein radiologien maksaa koskevat huomiot oli sivuutettu ja jätetty kirjaamatta potilastietoihin.

– Näissä tapauksissa kuvantaminen oli siis tehty muun sairauden kuin maksaa koskevan epäilyn vuoksi. Potilaat kuvantamistutkimuksiin lähettäneet lääkärit olivat keskittyneet hoitamaan vain sitä sairautta tai sairausepäilyä, josta kuvantamisella oli haettu tarkempaa tietoa, ja maksasairauden diagnoosin kirjaus sekä potilaan ohjaaminen seurantaan ja hoitoon oli valtaosalla jäänyt toteutumatta, Matikainen kertoo.

Vain 1,6 prosentille niistä potilaista, joilla oli kuvantamistutkimuksessa havaittu rasvamaksa, oli sähköisiin potilastietoihin merkitty siitä kertova tautiluokituskoodi. Maksakirroosikoodi oli merkitty 32 prosentille.
Tauti on yleisempi miehillä

Kuvantamislausuntoja läpikäydessään tutkijat havaitsivat, että rasvamaksa ja -kirroosi olivat tässäkin tutkimusaineistossa yleisempiä miehillä kuin naisilla.

– Lisäksi rasvamaksa näytti kehittyvän miehille aiemmin kuin naisille. Lähes 90 prosenttia rasvamaksaa sairastavista miehistä oli alle 50-vuotiaita.

Diabetes on rasvamaksaa sairastavilla tavallista yleisempi.

– Meidän aineistoissamme diabetesdiagnoosi oli runsaalla viidenneksellä potilaista, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin väestöllä keskimäärin. Lisäksi potilaiden painoindeksi oli korkeampi kuin rasvamaksaa sairastamattomien.

Sekä diabetesta että rasvamaksaa sairastavilla havaittiin tyypillisesti myös veren suurentunut triglyseridi- ja non-HDL-kolesterolipitoisuus.

– Maksa on lipidi- eli rasvatehdas. Dyslipidemia eli rasva-aineenvaihdunnan häiriö lisää merkittävästi sepelvaltimotautiriskiä, huomauttaa lipiditutkimusta yli kolmenkymmentä vuotta tehnyt Matikainen.

Kannustaako tieto muutokseen?

Saadakseen lisää tietoa kuvantamistutkimuksissa tunnistetuista rasvamaksamaksapotilaista tutkijat ovat kutsuneet heitä tutkimuskäynnille. Mukaan on poimittu henkilöitä, jotka ovat antaneet suostumuksen biopankkinäytteidensä sekä FinnGen-hankkeessa kootun perimätietonsa hyödyntämiseen tutkimustarkoituksessa.

– Pyrimme tavoittamaan noin tuhat henkilöä. Rekrytointi on edennyt hienosti, mistä kiitos kuuluu eritoten potilaille itselleen sekä tutkimushoitajille, Matikainen iloitsee.

Tutkimuskäynnillä potilaille tehdään mittauksia ja verikokeita, osalle tehdään myös glukagonirasituskoe. Lisäksi he vastaavat kyselyyn, jolla selvitetään paitsi heidän elintapojaan myös sitä, mitä he tietävät maksan rasvoittumisesta.

– Tutkimuksemme kautta saatu tieto rasvamaksadiagnoosista on tullut monelle yllätyksenä, ja potilaat ovat tavallisesti halunneet kuulla siitä lisää. Tärkeä kysymys on, motivoiko tarjottu tieto tilanteen korjaamisen kannalta elintärkeään elämäntapamuutokseen, Matikainen pohtii.

Yksi tutkimuksen tavoitteista onkin selvittää, millaisilla työkaluilla rasvamaksaa sairastavia voitaisiin kannustaa laihduttamaan, noudattamaan terveellistä ruokavaliota ja lisäämään liikuntaa. Tutkijoiden aikomuksena on mitata esimerkiksi verkko-ohjauksella saavutettavia tuloksia.

Jopa kolmannes suomalaisista kantaa rasvamaksalle merkittävästi altistavia geenejä, mikä vauhdittaa maksan rasvoittumista. Toisaalta kaikki vyötärölihavat eivät saa rasvamaksaa, mutta se voi ilmaantua myös hoikalle ja paljon liikkuvalle.

– Geenit voivat eräissä tapauksissa suojata rasvamaksalta ja toisissa altistaa sille, Matikainen kuvaa perimämme yksilöllisiä vaikutuksia.

Kaikki tai ei mitään

Lääketieteen tohtoriksi vuonna 2000 väitellyt Niina Matikainen työskentelee osastonylilääkärinä HUSin Meilahden tornisairaalassa Helsingissä. Kuinka potilastyötä tekevän lääkärin aika riittää myös pitkäjänteiseen tutkimustyöhön ja väitöskirjatutkijoiden ohjaamiseen?

– Tavallinen työpäiväni mitta on yli kymmenen tuntia ja työskentelen usein viikonloppuisinkin. Töissä pyrin muistamaan, että tämä elämäntapa on oma valintani, Matikainen kuvaa asennettaan.

Liikuntaharrastukset ja mielen tuulettaminen tukevat tutkijalääkärin jaksamista.

– Sään salliessa pyöräilen tai osin juoksen noin 13 kilometrin työmatkani. Aloin 50 vuotta täytettyäni pelata myös sählyä, äänikirjan viikossa ahmiva Matikainen kertoo.

Diabetestutkimussäätiön kaksivuotisella 100 000 euron suurapurahalla on iso merkitys Niina Matikaisen ja Tiinamaija Tuomen luotsaamalle CAMM-tutkimushankkeelle. Apurahalla voidaan muun muassa maksaa väitöskirjatutkijoiden ja tutkimushoitajien palkkoja sekä laboratoriokuluja.

– Tutkimusrahoituksen ja -lupien hakeminen vie enenevissä määrin aikaa, mutta me olemme onneksemme menestyneet rahoitushauissa kohtuullisen hyvin, ja nyt käynnissä olevan rasvamaksatutkimuksemme rahoitus on turvattu toviksi, kiitos sitä tukeneiden säätiöiden, Suomen Akatemian ja valtion tutkimusrahoituksen, Matikainen huokaa.