Saila Koivusalo tutkii äidin tautitaakan vaikutusta seuraavaan sukupolveen

Näihin kysymyksiin haetaan vastauksia Helsingin yliopistossa työskentelevän dosentti Saila Koivusalon tutkimusryhmässä. Ryhmällä on hyppysissään aivan erityinen tutkimusasetelma: käynnissä oleva äiteihin ja lapsiin kohdistuva seurantatutkimus on kansainvälisestikin ainutlaatuinen.

– Koen olevani etuoikeutettu saadessani jatkaa työskentelyä RADIEL-tutkimukseni parissa, ja nyt siihen on liitetty myös toinen suomalainen raskauden ajan tutkimus, PREDO, väitöskirjatyönsä jälkeen RADIEL-tutkimusta tehnyt naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Koivusalo kertoo ja kiittää tutkimuksen mahdollistavia tutkimuspotilaita ja tukijoita.

Raskausdiabeteksen ennaltaehkäisytutkimus RADIEL oli alun perin käynnissä vuosina 2008-2014 ja siihen osallistui runsaat 700 naista. PREDO-tutkimus rekrytoi tutkittavia samoihin aikoihin, sen yksi tavoite oli kehittää menetelmiä raskausmyrkytyksen ehkäisemiseen. PREDOssa on ollut mukana lähes 5 000 äitiä.

Pääkaupunkiseudulla ja Etelä-Karjalassa toteutetussa RADIELissa äitejä ja heidän lapsiaan seurattiin siihen asti, kun lapset täyttivät viisi vuotta. Nyt samoja äitejä ja lapsia, sekä PREDO-tutkimuksessa mukana olevia, pyydetään uuteen tutkimukseen.

– RADIELin ja PREDOn aikana syntyneistä lapsista on varttunut 11-17-vuotiaita teinejä. Tutkimusolettamuksemme on, että äitien odotusaikainen lihavuus ja aineenvaihduntahäiriöt heijastuvat tämän ikäryhmän terveyteen, Koivusalo selvittää.

Tutkimuskäynnillä nuorille tehdään muun muassa kehonkoostumusmittaus ja heiltä otetaan verinäyte, josta selvitetään heidän sokeri- ja rasva-aineenvaihduntaansa. Nuoret vastaavat myös elämäntavoistaan ja psyykkisestä hyvinvoinnistaan kertoviin kyselyihin.

– Osa nuorista tutkimuspotilaista saa lisäksi mahdollisuuden glukoosiaineenvaihduntansa seurantaan lyhyen sensorointijakson myötä, Koivusalo täydentää.

Tutkimukseen pyritään saamaan mukaan yhteensä noin 500 RADIEL- tai PREDO-tutkimukseen jo osallistunutta äiti-lapsiparia. Tutkimuspotilaiden rekrytointi jatkunee kesään 2024 saakka.

RADIELin tulokset olivat lupaavia

Koivusalo kiinnostui raskausdiabeteksen ja siihen liittyvien komplikaatioiden ehkäisystä 2000-luvun alkupuolella, jolloin hän työskenteli erikoistuvana lääkärinä naistentautien ja synnytysten poliklinikalla HUSissa.

– Odottavien äitien sokeriaineenvaihdunnan häiriöt ja raskausdiabetes alkoivat noihin aikoihin yleistyä, ja äitejä otettiin sairaalan osastolle sokerin vuorokausikäyriin. Aloin pohtia, että odottavien äitien terveyden edistämiseksi täytyy voida tehdä enemmän, Koivusalo kertoo RADIEL-tutkimuksen taustasta.

RADIEL onnistui tavoitteissaan hyvin. Se osoitti, että yksinkertaisella, yksilöidyllä elintapaneuvonnalla voidaan ehkäistä raskausdiabetesta naisilla, joilla on suuri riski sairastua. Raskausdiabeteksen ilmaantuvuus pieneni tässä ryhmässä peräti 39 %. Diabetestutkimussäätiö oli yksi RADIELin rahoittajista.

Nyt käynnissä oleva Koivusalon tutkimus on niin sanottu pitkittäistutkimus. Yksi sen keskeisistä tutkimuskysymyksistä on, istutetaanko lihavuudelle ja kardiometabolisille riskeille altistava siemen jo kohdussa.

– Selvitämme siis, miten odottavan äidin oma lihavuus ja kardiometabolinen terveys ja olosuhteet kohdussa heijastuvat sikiön syntymän jälkeiseen kasvuun ja terveyteen, siirtyykö tautitaakka seuraavalle sukupolvelle.

Kardiometabolisen riskin osatekijöitä ovat poikkeava sokeri- ja rasva-aineenvaihdunta, kohonnut verenpaine, ylipaino ja lihavuus sekä matala-asteinen tulehdus.

Alustavia tuloksia tutkimuksesta voidaan odottaa vuoden 2024 aikana.

Apuraha on tunnustus pitkäjänteisestä työstä

Koivusalo sai vuonna 2022 toisen Diabetestutkimussäätiön suurapurahoista, 120 000 euroa jaettuna kahdelle vuodelle.

– Säätiön apuraha on minulle ja tutkimusryhmälleni hieno tunnustus pitkäjänteisestä tutkimustyöstä. Apurahan myötä saimme mahdollisuuden laajentaa RADIEL-tutkimuksen teini-ikäisten terveyden seurantaan, Koivusalo iloitsee.

Dosentti Koivusalon vetämässä tutkimusryhmässä työskentelee kymmenkunta henkilöä – niin tutkimushoitajia, ravitsemusterapeutteja, psykologeja kuin lääkäreitäkin, ja hän maksaa säätiön apurahasta esimerkiksi tutkimushoitajien ja nuorten tutkijoiden palkkoja.

Intohimoisesti tutkimustyöhön suhtautuva Koivusalo korostaa, että tutkiminen on kaikkea muuta kuin kuivaa ja tylsää.

– Kun ensin rakennat tutkimushypoteesisi, teet sinnikkäästi työtä sen selvittämisessä ja pääset lopulta tulkitsemaan tuloksia, kyllä mahanpohjassa kutittaa. Tätä luovaa työtä tehdään paljon myös ”rakkaudesta lajiin”, mutta jos kliinisen tutkimuksen tulevaisuus halutaan turvata, täytyy tutkimustyöstä kiinnostuneille mahdollistaa sekä rahoitus että aikaa.