Sokerirasituskoetta olisi perusteltua uudistaa
Anni Saunajoen väitöstutkimus osoittaa
Tyypin 2 diabeteksen ennustamista ja sen tunnistamiseen käytettävää sokerirasituskoetta väitöskirjatyössään tutkinut Anni Saunajoki ehdottaa, että kokeessa mitattaisiin ensisijaisesti yhden tunnin glukoosiarvo nykykäytännön mukaisen kahden tunnin arvon sijaan.
Sokerirasituskoe on vuosikymmeniä käytössä ollut menetelmä, jonka avulla tutkitaan sokeriaineenvaihduntaa ja voidaan tunnistaa diabeteksesta kieliviä korkeita glukoosiarvoja.
Sokerirasituskokeeseen menevän henkilön tulee paastota noin kymmenen tuntia ennen koetta. Koetilanteessa hän nauttii sokeriliuosta ja hänen glukoosiarvonsa mitataan verikokeella ennen liuoksen nauttimista ja tavallisesti kaksi tuntia sen nauttimisen jälkeen.
Anni Saunajoki selvitti Oulun yliopistossa tekemässään väitöskirjatutkimuksessa sokerirasituskokeen yhden tunnin glukoosiarvon yhteyttä tyypin 2 diabetekseen ja sen yleisimpiin lisäsairauksiin. Saunajoen saamat tulokset vahvistavat aiempien tutkimusten havaintoja: sokerirasituskokeen yhden tunnin glukoosiarvo auttaa kahden tunnin arvoa paremmin löytämään henkilöt, joilla on kohonnut riski sairastua tyypin 2 diabetekseen ja siihen liittyviin lisäsairauksiin.
Yhden tunnin arvo yhdistyy lisäsairauksiin
Nykykäytäntö on, että tyypin 2 diabeteksen esiaste ja tyypin 2 diabetes diagnosoidaan paastoverensokerin, sokerirasituskokeen kahden tunnin glukoosiarvon tai pitkäaikaissokerin eli HbA1c:n avulla.
– Tutkimustulokseni osoittivat, että yhden tunnin glukoosiarvo olisi parempi tyypin 2 diabeteksen sekä sydän- ja verisuonitapahtumien ennustaja kuin paastoverensokeri tai kahden tunnin glukoosiarvo, LT Anni Saunajoki kertaa tuloksiaan.
Saunajoen havaintojen mukaan kohonnut yhden tunnin glukoosiarvo auttoi lisäksi tunnistamaan henkilöitä, joilla oli diabeettisia silmänpohjamuutoksia eli retinopatiaa tai munuaismuutoksista kertovaa virtsan kohonnutta albumiinipitoisuutta, kun taas paastoverensokeri, kahden tunnin glukoosi ja HbA1c eivät tätä tehneet.
– Kahden tunnin glukoosiarvon mittaaminen ei myöskään tuonut uutta tietoa potilaiden tilanteesta, kun heidän diabetesriskiään oli arvioitu paastoverensokerin ja yhden tunnin glukoosiarvon perusteella.
Riskissä olevat tärkeä tunnistaa
Suuressa sairastumisriskissä tyypin 2 diabetekseen olevien henkilöiden mahdollisimman varhainen tunnistaminen on tärkeää, jotta sairauden ja siihen liittyvien lisäsairauksien puhkeamista voidaan ehkäistä.
Sokerirasituskokeessa alettiin 1970-luvulla mitata verenglukoosi puolen tunnin välein aina kahteen tuntiin asti. 1980-luvulla ryhdyttiin mittaamaan vain paastoverensokeria ja kahden tunnin arvoa, ja 2000-luvulla näiden rinnalle tuli HbA1c eli pitkäaikaisesta verensokerista kertova mittaus.
Jos sokerirasituskokeen kahden tunnin arvo on 11.1 mmol/l tai enemmän, on henkilöllä suurella todennäköisyydellä tyypin 2 diabetes. Diagnoosin tekeminen oireettomalle henkilölle edellyttää poikkeavaa tulosta kahdella eri tavalla – paastoverensokeri, kahden tunnin sokeri, HbA1c – tehdyssä mittauksessa. Jos poikkeava tulos saadaan vain yhdellä mittaustavalla, on mittaus toistettava vielä eri päivänä.
– Yhden tunnin sokerirasituskokeen tyypin 2 diabeteksen raja-arvoksi on tieteellisissä julkaisuissa ehdotettu vähintään 11,6 millimoolia litrassa. Esidiabeteksessa arvo olisi vähintään 8,6 millimoolia litrassa, Saunajoki kertoo.
Neljässä vuodessa tohtoriksi
Saunajoen väitöstutkimus koostui neljästä osatyöstä. Hän hyödynsi tutkimuksessaan suomalaisia väestöpohjaisia aineistoja, jotka mahdollistavat tyypin 2 diabeteksen sairastuvuuteen ja ennustettavuuteen vaikuttavien tekijöiden tutkimuksen.
Saunajoki tutki Pohjois-Suomen syntymäkohorttia (NFBC1966), ikääntyvistä henkilöistä koottua Oulu45 -aineistoa, satunnaisista oululaisista kerätystä OPERA-aineistoa sekä niin sanotun Savitaipale-tutkimuksen aineistoja.
Idean väitöstutkimukseensa Saunajoki sai professori Juha Auviselta Oulun yliopistosta, hänen tutkimustyötään ohjasivat myös emeritaprofessori Sirkka Keinänen-Kiukaanniemi ja professori Markku Timonen.
– Haaveilin tutkimustyöstä jo lääketiedettä opiskellessani. Professori Auvinen oli inspiraation lähteeni ja pääsin aloittamaan väitöstutkimukseni keväällä 2018, jolloin valmistuin lääketieteen lisensiaatiksi Oulun yliopistosta, parhaillaan sisätautilääkäriksi erikoistuva Saunajoki kertoo.
Saunajoki työskenteli väitöstutkimusta tehdessään lääkärinä useissa eri sairaaloissa, mutta onnistui yhdistämään potilas- ja tutkimustyön ja puolustamaan väitöstään jo runsaan neljän vuoden urakan jälkeen, vaikka tuli tutkimustyönsä aikana myös ensimmäistä kertaa äidiksi.
– Valmiit aineistot nopeuttivat aloittamista, ja minulla oli onnekseni mahdollisuus sekä osa-aikaiseen työhön että lyhyisiin tutkimusvapaisiin. Ja kun esikoiseni oli mitä parhain nukkuja, sain tilaisuuden väitökseni viimeistelyyn vanhempainvapaani aikana, vuonna 2022 väitellyt Saunajoki selvittää ripeää tahtiaan.
Tähtäimessä erikoistuminen endokrinologiksi
Saunajoki työskentelee tällä hetkellä Oulun yliopistollisessa sairaalassa ja toivoo voivansa tulevaisuudessa tehdä töitä nimenomaan endokrinologina.
– Haluan jatkaa jollain tavoin myös tutkimuksen parissa. Tutkimusosaaminen tarjoaa uusia näkökulmia potilastyöhön ja tukee omien taitojeni päivittämistä, Saunajoki luettelee muutamia potilas- ja tutkimustyön yhdistämisen etuja.
Saunajoen työhön sisältyy myös lääketieteen opiskelijoiden kouluttamista. Hän opettaa heitä toimimaan diabetesvastaanotoilla ja jakaa omia kokemuksiaan diabetesta sairastavien hoidosta.
– Opiskelijoilla on tietämystä diabeteksesta, mutta se mikä heidät usein yllättää, on sairauden laaja-alaisuus ja siihen liittyvät komplikaatiot.
Useat menetelmät ovat vahvuus
Vaikka Saunajoen väitöstutkimuksen tulokset alleviivaat yhden tunnin glukoosiarvon vahvuuksia tyypin 2 diabeteksen tunnistamisessa ja sen lisäsairauksien ennustamisessa, ei Saunajoki ehdota kahden tunnin sokerirasituskokeesta luopumista kokonaan.
– Väitöskirjassani ehdotetaan harkitsemaan glukoosirasituskokeen lyhentämistä kahdesta tunnista yhteen tuntiin, sillä kahden tunnin glukoosiarvo ei näyttänyt tuovan lisähyötyä paastoglukoosin ja yhden tunnin glukoosiarvon lisänä esimerkiksi ennustettaessa tyypin 2 diabetesta.
– Yhden tunnin glukoosiarvossa on osoitettu olevan yksilöllistä vaihtelua ja tätä olisi hyvä jatkossa tutkia lisää. Toisaalta kahden tunnin glukoosiarvon yhtenä heikkoutena on pidetty sitä, että se ylidiagnosoi pienikokoisia ja alidiagnosoi isokokoisia, mutta lyhyempien ihmisten tiedetään myös olevan suuremmassa diabetesriskissä, Saunajoki valottaa pohdintojaan.
Saunajoki muistuttaa sokeriarvojen seurannan tärkeydestä, menetelmästä riippumatta. Mikäli sokerirasituskoe on poikkeava ja potilaalla on esidiabetes, suosittelee Käypä hoito -suositus tarkastamaan paastoverensokerin ja HbA1c:n vuosittain. Jos henkilö on saanut sydäninfarktin, tulisi sokerirasituskoe tehdä runsas kuukausi sydäntapahtuman jälkeen.
Sokerirasituskoe on tärkeä työkalu myös raskausdiabeteksen sairastaneiden seurannassa, koska heidän riskinsä sairastua tyypin 2 diabetekseen on huomattavan suuri.
Suomen Diabetestutkijat ja Diabetologit ry palkitsee edellisen vuoden parhaat diabetesaiheiset väitöstutkimukset joka vuoden marraskuussa Helsingissä järjestettävässä Valtakunnallisessa diabetespäivässä ja Saunajoen väitös arvioitiin vuoden 2022 toiseksi parhaaksi.
Palkitsemisperusteita ovat väitöksen tieteellinen taso, nuoren tutkijan väitöstyöstään tapahtumassa pitämän esityksen anti sekä hänen tulevaisuuden suunnitelmansa.
Anni Saunajoki sai väitöstutkimukseensa Diabetestutkimussäätiön 6 000 euron työskentelyapurahan vuonna 2020.