Stressi ja masennus kuormittavat omahoitoa

Kun Vantaalla asuva 50-vuotias Ahola taittaa työmatkaansa Helsingin yliopistoon, muhivat moottoripyöräkypärän sisällä tutkimuskysymykset, joihin Ahola etsii vastauksia yhdessä muiden FinnDiane-tutkimusryhmän jäsenten kanssa.

Uuden oppimisesta innostuva Ahola löysi tiensä tyypin 1 diabeteksen lisäsairauksia tutkivaan professori Per-Henrik Groopin tutkimusryhmään viitisentoista vuotta sitten.

– Olin valmistunut elintarviketieteiden maisteriksi ja työskennellyt muun muassa lihavuuslääketutkimuksen parissa. Tutkimustyö ja väitöskirjan tekeminen kiehtoivat, ja kun tilaisuus molempiin avautui FinnDianessa, en epäröinyt tarttua siihen, Ahola muistelee.

FinnDiane-tutkijoiden arvokasta sarkaa ovat tyypin 1 diabetesta sairastavien myötävaikutuksella runsaan 20 vuoden aikana kootut potilasaineistot.

– Ensimmäinen tehtäväni FinnDianessa oli suunnitella ja käynnistää aineiston keruu uuteen aihepiiriin eli ravitsemukseen, Ahola kertoo.

Stressi keikuttaa hoitotasapainoa

Punainen lanka Aholan tutkimustyössä on tyypin 1 diabeteksen omahoito. Se löytyy jo hänen väitöstutkimuksestaan vuodelta 2012. Siinä Ahola selvitti tyypin 1 diabetesta sairastavien hoitomyönteisyyttä ja suhtautumista ravitsemussuosituksiin.

Kesällä 2020 julkaistussa tutkimusartikkelissa Ahola avaa yhdessä kolmen muun FinnDiane-tutkijan kanssa sitä, miten tyypin 1 diabeetikoiden kokema stressi vaikuttaa heidän ravitsemusvalintoihinsa ja pitkän aikavälin verensokeriinsa.

Tutkimustietoa tästä aiheesta on olemassa niukasti, siitä huolimatta, että ruokavalio on tavanomainen keskustelunaihe diabeetikoiden vastaanottokäynneillä.

– Se tiedetään, että stressi voi haitata diabeteksen omahoitoa ja heikentää sitä kautta hoitotasapainoa. Toisaalta tiedetään, että syöminen on kaikkein tyypillisin tapa lievittää koettua stressiä, Ahola huomauttaa.

Terveellinen syöminen vaarassa

Artikkelissa kuvatussa tutkimuksessa analysoitiin tyypin 1 diabeetikoiden vastauksia ravitsemuskyselyyn ja koetun stressin kyselyyn. Niiden perusteella nähtiin, että mitä stressaantuneempi vastaaja mielestään oli, sitä harvemmin hän söi ravitsemussuositusten mukaisesti. Toisin sanoen stressaava elämäntilanne altisti vastaajat vähemmän terveelliselle syömiselle.

– Erityisesti kalan, tuoreiden vihannesten, vähärasvaisten maitotuotteiden ja kasviöljypohjaisten ruuanvalmistusrasvojen käyttö oli stressiä kokevilla vastaajilla vähäisempää, Ahola mainitsee.

Tutkimuksessa tehdyt havainnot vahvistavat ymmärrystä siitä, miksi diabetesta sairastavat tarvitsevat työkaluja stressinhallintaan.

– Kun stressi ei kuormita, ravitsemussuosituksia on helpompi noudattaa, mikä voi puolestaan heijastua hoitotasapainoon ja parantaa pitkäaikaista terveyttä, Ahola toteaa.

Masennus ja lisäsairaudet käsi kädessä

Stressin tiedetään altistavan masennukselle, ja siksi Aholasta on ollut luontevaa laajentaa tutkimustaan tyypin 1 diabetesta sairastavien masennukseen.

FinnDiane-tutkijat ovat havainneet tyypin 1 diabeetikoiden masennuksen olevan yhteydessä metabolisen oireyhtymän tunnusmerkkeihin, kuten esimerkiksi vyötärölihavuuteen ja verenpaineen nousuun. Ahola oli mukana työssä, jossa tarkastelua laajennettiin diabeteksen lisäsairauksiin.

– Havaitsimme, että mitä enemmän tyypin 1 diabeetikoilla oli masennusoireita, sitä enemmän heillä oli diabeteksen lisäsairauksia, Ahola tiivistää lokakuussa 2020 julkaistun tutkimuksen viestin.

Tutkimuksessa selvitettiin masennuksen vaikutusta aikuisten tyypin 1 diabeetikoiden terveyteen Suomessa, Latviassa, Liettuassa ja Kroatiassa.

Koettua masennusta mitattiin BDI-masennuskyselyllä, jossa kysytään muun muassa suhtautumisesta tulevaisuuteen, surun ja pettymyksen tunteista sekä väsymyksestä (kyselyn voi tehdä myös Mielenterveystalon verkkosivuilla). Tiedot lisäsairauksista koostettiin potilasrekistereistä.

– Osoittautui, että suomalaisilla oli enemmän sydän- ja verisuonisairauksia ja muita metabolisen oireyhtymän piirteitä kuin kolmen muun maan tutkimuspotilailla. Diabeettisen munuaissairauden ja masennuksen yhteys oli puolestaan nähtävissä yhtenevästi kaikissa maissa, Ahola kertoo.

Tutkittu tieto keventää taakkaa

Huolimatta eroista maiden välillä Ahola korostaa, että tutkimuksen perusteella ei voi vetää johtopäätöstä, että suomalaiset tyypin 1 diabeetikot voisivat muita huonommin. Tutkimuksessa oli Suomesta mukana runsaat 300 osallistujaa, samoin Latviasta ja Liettuasta. Kroatiasta osallistujia oli 99.

– FinnDianella on Suomessa pidemmät perinteet kuin muissa sen tutkimusmetodeja hyödyntävissä maissa. Se on siis täällä varsin tunnettu, ja tutkimukseen kuuluva seuranta saattaa kiinnostaa korostuneesti heitä, joiden lisäsairausriski on kohonnut, Ahola arvioi.

Yhdessä tarkastelukulmassa suomalaisten tilanne oli parempi kuin muiden: huono LDL-kolesteroli oli suomalaisilla tyypin 1 diabeetikoilla harvemmin koholla kuin muilla.

– Kenties kolesterolia hoidetaan Suomessa tehokkaammin kuin näissä kolmessa muussa maassa. Toki myös perimä sekä ruokailu- ja liikuntatottumukset vaikuttavat veren rasvoihin, Ahola pohtii.

Koska kyseessä oli poikkileikkaustutkimus eli syitä ja seurauksia mitattiin samana ajankohtana, sen perusteella ei voi päätellä kumpi oli ensin: masennus vai lisäsairaudet.

Näyttöä molempiin suuntiin on, ja tutkimus helpottaa joka tapauksessa diabetesta sairastavien masennuksen näkyväksi tekemistä, tunnistamista ja hoidon parantamista.

– Pitkäaikaissairaus ja masennus ovat raskas taakka. Tutkittu tieto auttaa keventämään diabetesta sairastavien kuormaa, kun hoitoa kehitetään sen pohjalta, omaa jaksamistaan moottoripyöräilyllä ja astangajoogalla vahvistava Aila Ahola uskoo.