Työn merkityksellisyys kannustaa nuorta tutkijaa eteenpäin

Tuore filosofian tohtori Tuomas A Tolvanen työskenteli väitöskirjaa tehdessään Helsingin yliopistossa professori Sanna Lehtosen tutkimusryhmässä.

Lehtosen ryhmän onnistuminen sai syksyllä 2018 laajaa julkisuutta, kun se julkaisi diabeteslääke metformiiniin liittyvät tutkimustuloksensa. Ne voivat laajentaa lääkkeen käyttömahdollisuuksia ja avata tietä uusien lääkkeiden kehittämiseen.

– Minä liityin ryhmään vuonna 2010 tekemään väitöskirjaa, mikä vei kahdeksan pitkää vuotta. Päädyin kulkemaan juuri niitä vaikeita ja ennen tutkimattomia polkuja, joita Sanna Lehtonen minulle haasteeksi tarjosi.

Kun Tolvanen oli tehnyt väitöstyötään miltei kahden vuoden ajan, huomasi hän lähteneensä väärään suuntaan.

– Epäonnistumiset kuuluvat tutkimustyöhön, mutta niistä ei juuri puhuta. Yritysmaailmassa – ja etenkin uutta raivaavissa start up -yrityksissä vastoinkäymiset ovat paljon paremmassa kurssissa. Siellä niitä pidetään jopa meriitteinä, Tolvanen vertaa.

Kokonaan hukkaan kahden vuoden työskentely ei onneksi mennyt, eikä täydellisyyden tavoittelijaksi tunnustautuva Tolvanen lannistunut. Professori Lehtosen kannustuksella oli suuri merkitys sille, että Tolvasen jo kouluiässä heränneiden haaveiden siivet kantoivat.

Tutkijan uralle punakaalia keittämällä

Kirjastolaitosta on osin kiittäminen siitä, että Kuopion yliopistossa biokemiaa 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä opiskellut Tolvanen kiinnostui tutkimustyöstä.

– Löysin koululaisena kirjaston poistomyynnistä nuoren kemistin käsikirjan, jossa neuvottuja kokeita aloin innolla tehdä. Äiti auttoi minua keittämään punakaaliliuosta, jolla testasin aineiden pH-pitoisuuksia.

Lukiossa minua kiinnostivat filosofia ja historia sekä biologia tai oikeastaan tiede ylipäänsä. Biokemiaan törmäsin ensimmäisen kerran lääketieteellisen pääsykoekirjoissa, ja se tuntui heti omalta alueeltani, Tolvanen muistelee.

Vasta valmistunut filosofian maisteri ei armeijan jälkeen heti löytänyt paikkaansa, mutta kun onni kääntyi puolen vuoden työttömyyden jälkeen, oli diabetekseen liittyviä pestejä tarjolla kaksin kappalein.

– Ennätin työskennellä tovin Arno Hännisen tyypin 1 diabetesta tutkivassa ryhmässä Turun yliopistossa ennen kuin väitöskirjatyöpaikkani Helsingissä varmistui. Valitsin kahdesta hyvästä Helsingin, koska mahdollisuus väitöstyöhön varmistui siellä ensiksi.

Lääkeaineita testaamaan Tampereelle

Saatuaan väitöskirjansa valmiiksi Tolvanen lähti taas rohkeasti uuteen suuntaan. Nyt hän tutkii lääkeaineita Tampereen yliopiston yhteydessä toimivassa eläinkokeille vaihtoehtoisten menetelmien asiantuntijakeskuksessa FICAMissa.

– Tutkin lääkeaineiden, erityisesti sydänlääkkeiden, mahdollisia haittavaikutuksia käyttämällä FICAMin niin sanottua sydänmallia.

Ihmisen soluihin pohjautuvan sydänmallin rakennusaineita ovat rasvan kantasolut ja vastasyntyneiden napanuorista eristettävät solut.

– Mallilla pyritään jäljittelemään ihmisen sydämen toimintaa ja se voi korvata eläinmallit. Sillä voi testata lääkeaineita paljon luotettavammin kuin perinteisillä soluviljelmillä, Tolvanen selvittää.

Ihmisperäisiä malleja tarvitaan myös diabetestutkimuksessa. FICAMin verisuonitettua rasvamallia on kehitetty muun muassa tyypin 2 diabeteksen tutkimusta varten.

Säätiön tuella eteenpäin

Tuomas A Tolvanen sai vuonna 2016 Diabetestutkimussäätiön 10 000 euron apurahan väitöskirjatyönsä viimeistelyyn. Myös varttuneille tutkijoille myönnettävät suurapurahamme ovat viitoittaneet hänen polkuaan.

Tampereen yliopiston professori Timo Ylikomin vuonna 2013 saama suurapuraha on vauhdittanut FICAMin sydän- ja rasvamallien kehitystyötä.

Ylikomi sai apurahan tutkimukseen, jonka otsikko oli: ”Rasvasolumallin soveltaminen diabeteksen sekä liikalihavuutta aiheuttavien lääkkeiden vaikutusmekanismien tutkimiseen.”

Professori Sanna Lehtonen Helsingin yliopistosta sai puolestaan sadan tuhannen euron suurapurahamme vuonna 2014.

Lehtonen sai apurahan juuri siihen tutkimukseen, jonka saavutuksista neljä vuotta myöhemmin uutisoitiin. Apurahahakemuksessaan hän kertoi tavoitteenaan olevan uusien lääkehoidon kohteiden löytäminen, ja sitä kautta tyypin 2 diabeteksen lääkekehityksen edistäminen.

Merkitys painaa maailmanparantajan vaa’assa

Tolvanen toivoo, että hänelle tähän asti karttuneet tiedot ja taidot diabetestutkimuksen parissa avaavat uusia uria myös FICAMissa. Tutkijaverkoston yhteistyö on hänen mukaansa avainasemassa.

– Kukaan ei voi tehdä tutkimustyötä yksin, ja osaamisten yhdistäminen on tärkeää. Ja jos ei ole kiinnostunut siitä, mitä muut tekevät, ei osaa edes pyytää apua muilta.

Tolvasta motivoi mahdollisuus vaikuttaa omaan työhönsä ja sen tavoitteisiin.

– Työtä tekemällä voi hakea merkitystä elämälle ja tutkijana voi kokea tekevänsä työtä, jolla on merkitys, Tolvanen pohtii.

Aivan pelkkää tutkimusta 34-vuotiaan Tolvasen elämä ei ole; siitä pitävät huolen puoliso ja kaverit, joista monilla ei ole mitään siteitä yliopisto- ja tutkimusmaailmaan.

– Heidän kanssaan harrastan musiikkia ja frisbeegolfia, sanoo alati hymyilevä tutkijatohtori Tolvanen, joka arvelee olevansa ikuinen maailmanparantaja.

Lisätietoja:

• FICAMin esittely Tampereen yliopiston verkkosivuilla
• Helsingin yliopiston tiedote 17.10.2018: Diabeteksen peruslääkkeestä voi olla moneksi – tutkijat löysivät kiinnostavan vaikutusmekanismin