Tyypin 1 diabeetikon sikiön sydämen toimintaa ja verenkiertoa pitää seurata

– Diabeetikkoäitien sikiöillä on tavallista suurempi riski kärsiä hapenpuutteesta, ja sydänlihaksen paksuuntuminen vaikutta sikiöiden kykyyn kestää sitä, lääketieteen tohtori Lara Lehtoranta kertoo.

Turun yliopistollisen sairaalan naistenklinikalla työskentelevä Lehtoranta tutki vuonna 2017 valmistunutta väitöskirjaansa varten tyypin 1 diabeetikkoäitien sikiöiden sydämen ja verenkierron toimintaa.

Lehtorannan tutkimuksessa oli mukana 35 hyvässä hoitotasapainossa ollutta tyypin 1 diabeetikkoa. Tutkimuksessa heidän sikiöidensä sydämen vointia ja verenkiertoa verrattiin sadan terveen äidin sikiöihin sekä huonossa hoitotasapainossa olevien diabetesta sairastavien rottien sikiöihin.

Lehtoranta selvitti sikiöiden vointia ultraäänitutkimuksella, ja diabeetikkoäidit kävivät ultrassa lähes kuukausittain koko raskautensa ajan. Vapaaehtoisten äitien panos oli merkittävä, mutta videolle talletettujen ultrien läpikäynti vaati sinnikkyyttä myös tutkijalta.

– Niiden tulkitseminen tarkoitti viikkokausien yksinäistä työtä pimeässä huoneessa. Onneksi olen syntynyt itsepäiseksi, kolme omaa lastakin väitöskirjatyönsä aikana saanut Lehtoranta hymähtää.

Diabeetikot saavat terveitä lapsia

Lehtorannan tutkimustulokset voivat säikäyttää, mutta hänen mukaansa vauvaa toivovilla tyypin 1 diabeetikoilla ei ole syytä suureen huoleen.

– Diabeetikoiden raskaudet sujuvat yleensä hyvin, ja vauvat syntyvät kohtuullisen hyvävointisina. Mahdollinen vastasyntyneen sydänlihaksen paksuuntumakin sulaa pois muutamassa kuukaudessa hänen syntymänsä jälkeen, Lehtoranta hälventää huolta.

Hyvän ennusteen edellytys on kuitenkin pääsääntöisesti se, että tyypin 1 diabeetikon raskaus on ennalta suunniteltu.

– Äidin hoitotasapainon tulee olla mahdollisimman hyvä ennen raskautta ja sen aikana. Huono hoitotasapaino lisää olennaisesti diabeetikoiden sikiöiden epämuodostumariskiä.

Vähemmän lapsivesipunktioita

Lehtoranta toivoo tutkimustuloksistaan olevan hyötyä, kun lääkärit pyrkivät arvioimaan, milloin raskaana olevan diabeetikon olisi turvallisinta synnyttää.

Samoin Lehtoranta toivoo, että diabeetikkoäideille usein rutiininomaisesti tehtäviä lapsivesipunktioita voitaisiin vähentää. Sikiön mahdollista hapenpuutetta ja vointia on mahdollista arvioida myös sikiön verenkiertoa tarkkailemalla.

– Lapsivesipunktioon liittyy aina pieni infektioriski. Siltä voidaan välttyä, kun opimme käyttämään ei-kajoavia menetelmiä, kuten esimerkiksi ultraääntä sikiön sydämen ja keskeisen verenkierron mittareiden tutkimiseen.

Diabeetikkoäitien raskauksissa sikiön voinnin huolellinen seuranta on erityisen tärkeää, sillä tyypin 1 diabeetikon sikiöillä on nelinkertainen kohtukuoleman riski verrattuna terveiden äitien sikiöihin.

– Pitää kuitenkin muistaa, että kaikkien äitien sikiöiden ja vastasyntyneiden kuolleisuusriski on Suomessa erittäin pieni, ja täällä on äärimmäisen turvallista synnyttää, Lehtoranta painottaa.

Noin puolet diabeetikkoäitien vauvoista syntyy sektiolla, ja valtaosa alatiesynnytyksistäkin käynnistetään ennen laskettua aikaa.

Haaveena jatkotutkimus

Lehtoranta sai tutkimukseensa Diabetestutkimussäätiön 26 000 euron apurahan vuonna 2018. Hän hakee tutkimukselleen jatkorahoitusta, joka mahdollistaisi seuraavan tutkimusvapaan ja alkuperäisen tutkimuksen laajentamisen.

– Jatkotutkimukseni tavoitteena on löytää epäsuora menetelmä, jolla voidaan havaita sikiön kohdunsisäinen hapenpuute. Tutkimukseni laajenisi tyypin 1 diabeetikoista tyypin 2 diabeetikoihin sekä raskausdiabetekseen sairastuneisiin.

Lehtoranta edustaa jatkuvasti harvenevaa joukkoa tutkimustyötä tekeviä lääkäreitä. Tutkimuksen tekeminen aikaa vievän potilastyön ja perhe-elämän rinnalla onnistuu vain erityisjärjestelyin.

– Minun tutkimustyöni on mahdollistanut tutkimusvapaa, jota olen rahoittanut apurahoilla ja säästöilläni. Koska tutkimusrahoituksesta puuttuu jatkuvuus, kuluu osa tutkimusvapaastakin väistämättä jatkorahoitushakemusten laatimiseen, Lehtoranta kuvaa tutkijan arkea.

Naisten ylipaino huolettaa

Lehtoranta on huolissaan synnytysikäisten naisten ylipainosta. Jo lähes kolmanneksella odottavista äideistä on jonkinlainen sokeriaineenvaihdunnan häiriö, vaikka tyypin 1 diabeetikoita on synnyttäjistä vain 0,6 prosenttia.

Ylipaino altistaa äidit raskausdiabetekselle sekä tyypin 2 diabeteksen puhkeamiselle synnytyksen jälkeen. Äidin ylipaino voi myös vaarantaa sikiön hyvinvoinnin ja vaikuttaa syntyvien lasten terveyteen.

– Yhä useampi nuori nainen on ylipainoinen. Mielestäni ylipaino on asia, joka lääkärin pitää ottaa puheeksi, jotta odotusajasta tulisi mahdollisimman turvallinen sekä äidille että lapselle, Lehtoranta huomauttaa.