Tyypin 1 diabetes ei sulattanut Felician luistelu-unelmaa

17-vuotiaan Felician intohimo muodostelmaluistelu on joukkuelaji, jossa luistelijaryhmä tekee samanaikaisesti esimerkiksi näyttäviä liukuja, piruetteja ja nostoja. Muodostelmaluistelijoilta vaaditaan eläytymis- ja koordinaatiokykyä sekä voimaa, notkeutta ja rytmitajua.

Felician joukkue Reflections edustaa Espoon Taitoluisteluklubia ja kilpailee lajin kovatasoisessa SM-juniorisarjassa. Harjoituksiin kuluu jopa yli 20 tuntia viikossa.

– Tyttöjen viiteen yhteiseen harjoituspäivään sisältyy jääharjoitusten lisäksi muun muassa kuntosaliharjoitteita, tanssia ja balettia, kertoo Felician äiti Anna, jolle tyttären harrastus on tarkoittanut vapaaehtoistehtäviä opettajan työn päälle.

Äiti Anna oli Felician läheisistä ensimmäinen, joka kiinnitti huomiota tuolloin 10-vuotiaan luistelijatytön tyypin 1 diabeteksesta kieliviin oireisiin.

– Asuin opiskelujen vuoksi osan viikosta toisella paikkakunnalla kuin muu perhe. Kun eräänä perjantaina palasin kotiin, ja olin noutamassa Feliciaa jäähallilta, en ollut tunnistaa tytärtäni. Niin pieneltä ja laihalta hän näytti jäällä, Anna-äiti muistelee.

Äiti olisi halunnut lähteä Felician kanssa lääkäriin saman tien, mutta tytär pisti vastaan.

– Hän sanoi kaiken olevan kunnossa ja pyysi minua olemaan hiljaa. Seuraavana päivänä oli tärkeät kisat Turussa, ja Felicia halusi ehdottomasti päästä joukkueensa mukana sinne.

Sairaalasta suoraan jäälle

Turun kisamatkaa seuraavana yönä Felicia ei enää voinut lainkaan hyvin, ja äidillä heräsi epäilys tyypin 1 diabeteksesta.

– Perheessämme tai edes lähisivussamme ei ole diabeetikoita, mutta määrättömästi vettä juoneen Felician muutkin diabetesoireet olivat niin selkeät, että päädyimme lääkäriaseman kautta Jorvin sairaalan päivystykseen.

Sairaalassa edelleen terveeksi ja vain nälkäiseksi itsensä tuntenut Felicia kiidätettiin pikaisesti saamaan asianmukaista hoitoa.

– Kuulimme myöhemmin lääkäriltä, että Felicia kärsi vakavasta happomyrkytyksestä, ja olisi todennäköisesti menettänyt pian tajuntansa, Anna-äiti kertaa.

Tyypin 1 diabetes -diagnoosin saaneen Felician suurin huoli liittyi siihen, voiko hän enää jatkaa 3-vuotiaana aloittamaansa luisteluharrastusta.

– Minä taas mietin sairaalassa, että mitä väliä, kunhan Felicia vaan toipuu. Samalla ihmettelin, miksi lääkäri lupaili tyttärelleni, että hän voi tietenkin palata jäälle.

Onneksi lääkäri oli oikeassa. Kun sairaalahoidossa ollut Felicia pääsi ensimmäisen kerran kotilomalle, ei hän suunnannutkaan kotiin, vaan Matinkylän jäähallille harjoittelemaan joukkuekaveriensa kanssa.

Diabeteksen hoito on vaativaa

Tavoitteellinen harjoittelu – ja opiskelu lukiossa – kuluttavat paljon energiaa. Felicia syö kolme lämmintä ateriaa päivässä, ja hänen tarvitsemansa päivittäinen insuliinimäärä on välillä aiheuttanut ihmetystä terveydenhuollossa.

– Minulla on monipistoshoito ja seuraan verensokeriani sensorilla. Jääharjoituksissa tarkistan sokerin jokaisella tauolla, ja luotan siihen, että sensori kyllä hälyttää tarvittaessa, Felicia kertoo.

Haastavaa kilpaurheilussa ja tyypin 1 diabeteksen hoidossa on ennakointi.

– Sokeri voi käyttäytyä miten sattuu, vaikka yritän aina insuliinia pistäessäni ennakoida esimerkiksi sen, millaista harjoittelua päivääni sisältyy. Eli mikä on treenien teho, ja pistänkö enemmän vai vähemmän, Felicia selittää tyypin 1 diabeteksen vaatimaa huolenpitoa.

Joskus verensokeri voi ennakoinnista huolimatta valahtaa liian alas, ja tällöin Felicia sanoo tekevänsä kaikkensa, jotta välttyisi hypoglykemialta ja saisi sensorin sokerikäyrän osoittamaan noususuuntaan.

– Evästä pitää aina olla mukana. En halua, että verensokerin heittely pakottaa minut jättämään treenit kesken, hän huomauttaa.

Nykyisin harjoitukset mieluummin nostavat kuin laskevat Felician verensokeria, ja matalista ei enää muutoinkaan ole yhtä suurta huolta kuin aiemmin.

– Öisin Felicia herää paremmin matalan tuntemuksiin, ja nykyinen sensorikin osaa hälyttää niistä. Mutta noin vuosi sairastumisensa jälkeen Felicia sai yöllä tajuttomuuteen asti johtaneen hypon, josta hän onneksi virkosi juuri ennen kuin ambulanssihenkilökunta kerkesi hätiin, Anna-äiti muistelee pelottavaa tilannetta.

Vaikuttavaa tukea tutkimukselle

Felicialla on kaksi nuorempaa sisarusta ja kaksitoista serkkua, joista yksikään ei ole sairastunut tyypin 1 diabetekseen.

– Felician sairastumisensa myötä olemme pohtineet, että diabetes voi yhtä hyvin puhjeta kenelle tahansa serkusparvessa, Felician äiti Anna sanoo ja kertoo, että tämä oli yksi syy siihen, miksi perheyhtiö Kusinkapital valitsi lahjoituksensa kohteeksi diabetestutkimuksen.

Kusinkapital on sijoitusyhtiö, jonka periaatteisiin kuuluvat vastuullisuus ja positiivinen vaikuttaminen yhteiskuntaan. Yhtiö lahjoittaa vuosittain tietyn osuuden pääomastaan hyväntekeväisyyteen, ja on tukenut muun muassa syöpätutkimusta ja Itämeren suojelua.

Perheyhtiössä uskotaan, että sen lahjoitus Diabetestutkimussäätiölle auttaa diabetestutkijoita tavoittamaan päämääränsä. Kun tutkijoidenkin unelmat toteutuvat, ovat tyypin 1 diabeteksen ehkäisy ja jopa parantaminen jonain päivänä mahdollisia.