Uudet tutkimuskysymykset haastavat juuri väitellyttä Rasmus Simonsenia

Lääketieteen opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 2009 aloittaneen Rasmus Simonsenin kiinnostus diabetestutkimukseen heräsi jo toisena opiskeluvuonna.

– Huomasin FinnDiane-tutkimusryhmän ilmoituksen, jossa ryhmään haettiin lääketieteen opiskelijaa. Minulla ei tuolloin ollut pienintäkään aavistusta siitä, millaista tutkimustyö on, mutta niin vain tulin valituksi ja pääsin työskentelemään dosentti Markku Lehdon ohjauksessa, Simonsen kertaa.

FinnDiane on vuonna 1997 käynnistynyt suomalainen tutkimushanke, jossa tutkitaan tyypin 1 diabetesta ja diabeteksen lisäsairauksia. Se on Helsingin yliopistollisen keskussairaalan sisätautien klinikan, Folkhälsanin tutkimuskeskuksen ja koko Suomen laajuisen verkoston yhteisponnistus.

Tutkimushankkeen ytimessä ovat he lähes 6 000 aikuista tyypin 1 diabetesta sairastavaa, jotka ovat liki 25 vuoden aikana antaneet aikaansa FinnDianelle. Käytännössä se on merkinnyt lukuisia tutkimuskäyntejä ja vastaamista terveydentilaa ja elintapoja koskeviin kyselyihin.

– Väitöstutkimukseni perustui rekisteriaineistoihin, ja nyt käynnissä oleva hypoksiatutkimuksemme on vapaaehtoisiksi lupautuvien tutkimuspotilaiden varassa. Ilman FinnDiane-tutkittavia meillä ei olisi mitään, Simonsen korostaa ja kiittää suomalaisia tutkimusmyönteisyydestä.

– Soitan mahdollisille tutkimuspotilaille henkilökohtaisesti, ja lähes kaikki ovat halukkaita osallistumaan. Siitäkin huolimatta, että tutkimuskäynnit vievät runsaasti aikaa, ja niihin sisältyy kajoavia tutkimuksia, kuten esimerkiksi kanylointeja ja magneettikuvantamista.

Munuaiset ovat happiherkät

FinnDianen tavoitteena on saada hypoksiatutkimukseen mukaan 30 tyypin 1 diabetesta sairastavaa aikuista, kymmenen niin sanottua verrokkia eli tervettä aikuista sekä 20 verenpainetaudin tai ylipainon aiheuttamaa kroonista munuaistautia sairastavaa.

Heidän avullaan Simonsen haluaa yhdessä FinnDianen johtajan professori Per-Henrik Groopin sekä dosentti Daniel Gordinin kanssa selvittää hapenpuutteen yhteyttä krooniseen munuaistautiin.

Tutkimusidea perustuu Groopin hypoteesiin, jota hän on rakentanut yli kymmenen vuoden ajan. Diabeettisessa munuaistaudissa munuaistoiminta kiihtyy aluksi, minkä vuoksi munuaisten energiantarve kasvaa. Se puolestaan tarkoittaa sitä, että munuaiset tarvitsevat aiempaa enemmän happea. Jos happea ei ole saatavilla tarpeeksi, alkaa mitokondrioiden eli solujen energialaitosten toiminta heiketä.

– Tästä seuraa hankala kierre. Mitokondrioiden toiminnan heikentyminen liittyy vahvasti paikalliseen tulehdukseen ja solutuhoon munuaisissa. Munuaistoiminta heikkenee vähitellen, ja tutkimushypoteesimme on, että hapenpuutteesta käynnistyneet seuraukset voivat johtaa munuaissairauteen ja sen vähittäiseen etenemiseen, Simonsen selvittää.

Tutkimus ja perhe-elämä on mahdollista yhdistää

Tammikuussa 2016 lääkäriksi valmistunut Simonsen on tällä hetkellä päätoiminen tutkija, mutta on valmistumisensa jälkeen ennättänyt työskennellä myös HUS Akuutin päivystyksessä Hyvinkään sairaalassa. Hän tähtää anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäriksi, erikoistuminen saa silti vielä odottaa.

– Lääkärivaimolleni ja minulle syntyi kahden vuoden aikana kolme lasta, ja lääkärien päivystystyön yhdistäminen perhe-elämään oli vaikeaa. Tutkijana voin sen sijaan usein tehdä töitä silloin kuin se parhaiten onnistuu, vaikkapa iltaisin ja öisin kotona, lastensa kanssa myös koti-isänä ollut Simonsen kertoo.

Simonsen viimeisteli syksyllä 2021 tarkastettua väitöskirjatutkimustaan pikkulapsiarjen keskellä. Hänen väitösrupeamansa vaati lääketieteen opintojen ja perhe-elämän rinnalla runsaat kymmenen vuotta.

– Ensimmäinen väitöskirjaani liittyvä tutkimusartikkeli julkaistiin lääkäriksi valmistumistani edeltävänä vuonna. Sen keskeinen löydös oli, että bakteeri-infektiot ovat tyypin 1 diabetesta sairastavilla kaksi kertaa yleisempiä kuin terveellä väestöllä.

Simonsenin väitöstutkimuksen tavoitteena oli lisäksi selvittää, miten infektiot vaikuttavat tyypin 1 diabetesta sairastavien riskiin sairastua diabeettiseen munuaistautiin, sepelvaltimotautiin ja diabeettiseen retinopatiaan. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin infektioherkkyyteen vaikuttavia perinnöllisiä riskejä.

Infektioherkkyys lisääntyy munuaistaudin edetessä

Simonsen keräsi väitöstyössään tietoa tyypin 1 diabeetikoiden hoidetuista bakteeri-infektioista kahdesta eri rekisteristä: terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteristä (HILMO) sekä kansallisesta reseptilääkeostosrekisteristä (KELA). Rekistereistä saatiin tietoa kaikista sairaaloissa ja avoterveydenhuollossa hoidetuista bakteeri-infektioista 14 vuoden ajalta.

Tietoa diabeteksen lisäsairauksien ilmaantuvuudesta, etenemisestä ja riskitekijöistä Simonsen sai FinnDiane-tutkittavien potilaskäynneiltä, mutta myös terveydenhuollon potilasarkistoista.

Aineistossa oli mukana lähes 5 000 FinnDiane-tutkimuspotilasta sekä vertailukohtana liki 13 000 ei-diabeetikkoa.

– Tutkimuksemme osoitti, että erityisesti diabeettinen munuaistauti ja huono hoitotasapaino lisäävät tyypin 1 diabeetikoiden sairastamia infektioita. Mitä pidemmälle munuaistauti on edennyt, sitä yleisempiä infektiot ovat.

– Lisäksi osoittautui, että lisääntynyt antibioottien käyttö sekä kohonnut veren seerumin LPS-aktiivisuustaso voidaan kytkeä sepelvaltimotaudin ja vaikean diabeettisen retinopatian riskiin, Simonsen kuvaa tuloksia.

Tutkimus antoi myös viitteitä siitä, että perinnölliset tekijät saattavat vaikuttaa tyypin 1 diabetesta sairastavien infektioherkkyyteen.

Lisätietoja:

• Rasmus Simonsenin väitöstutkimusjulkaisu
• HUSin tiedote 8.10.2020: Bakteeritulehdukset yhteydessä kohonneeseen sepelvaltimotautiriskiin tyypin 1 diabeetikoilla
• Rasmus Simonsenin luento FinnDiane 20 vuotta -juhlaseminaarissa vuonna 2018, kohdasta 58 min
• Per-Henrik Groopin luento FinnDiane 20 vuotta -juhlaseminaarissa vuonna 2018, kohdasta 25 min 48 s