Siirry sisältöön

Vielä varsin tuntematon IPA torjuu tyypin 2 diabetesta

Itä-Suomen yliopiston tutkijat ovat havainneet, että ihmisen elimistöstä erittyvä happo, IPA, ehkäisee tyypin 2 diabetesta. Mutta mitkä ovat sen vaikutusmekanismit? Entä voiko hapon pitoisuuteen elimistössä vaikuttaa ravitsemuksella tai lääkityksellä?

Diabetestutkimussäätiön suurapurahan vuonna 2018 saaneen dosentti Vanessa de Mello Laaksosen erityinen kiinnostuksen kohde on happo, jolla on hieman hankala nimi: indolipropionihappo eli IPA.

IPA:n ja tyypin 2 diabeteksen välinen yhteys löytyi suomalaisen diabeteksen ehkäisytutkimuksen (DPS, Diabetes Prevention Study) aineistojen avulla. Jo vuonna 1993 Kuopiossa ja Helsingissä alkaneeseen, myöhemmin myös muualla laajentuneeseen tutkimukseen osallistui yli 500 henkilöä, joilla oli heikentyneen glukoosinsiedon perusteella suuri riski sairastua tyypin 2 diabetekseen.

– Vertasimme tyypin 2 diabetekseen myöhemmin sairastuneiden ja sairastumiselta välttyneiden veren IPA-pitoisuutta. Tulokset osoittivat, että tyypin 2 diabeteksen välttäneiden IPA-pitoisuus oli korkeampi ja heidän rasvakudoksessaan oli vähemmän merkkejä pitkäaikaisesta tulehduksesta, de Mello Laaksonen tiivistää.

De Mello Laaksonen tutkimusryhmineen työskentelee Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa. Ryhmä tekee tiivistä yhteistyötä lihavuusleikkauksiin kohdistuvia tutkimuksia johtavan professori Jussi Pihlajamäen sekä PET-kuvantamismenetelmää käyttävän professori Kirsi Virtasen tutkimusryhmien kanssa.

– Lihavuusleikkaukset ja PET-kuvantaminen auttavat meitä ymmärtämään, mikä on sen vaikutusmekanismi elimistössä eli mihin IPAn liitetty kyky estää tai hidastaa tyypin 2 diabeteksen puhkeamista perustuu.

– Samoin tutkimusyhteistyö auttaa meitä selvittämään keinoja, joilla IPAn pitoisuuteen voidaan vaikuttaa. Tähänastisten tutkimustulosten mukaan vaikuttaa siltä, että runsas kuidun syönti on yhteydessä siihen.

Perimän ja ravitsemuksen yhteispeliä

De Mello Laaksonen on taustaltaan ravitsemustieteilijä. Väiteltyään filosofian tohtoriksi synnyinmaassaan Brasiliassa hän halusi paneutua tyypin 2 diabeteksen ehkäisyyn ja hakeutui vuonna 2006 niin sanotuksi post doc -tutkijaksi professori Matti Uusituvan tutkimusryhmään Kuopioon.

– Eritoten minua kiinnostavat tyypin 2 diabeteksen puhkeamista edeltävä heikentynyt glukoosinsieto sekä metabolinen oireyhtymä. Toivon löytäväni keinoja niiden ehkäisemiseksi ja sairastumisriskin vähentämiseksi.

De Mello Laaksonen yhdistelee tutkimuksessaan molekyylibiologiaa ja nutrigenomiikkaa. Nutrigenomiikka on tieteen ala, joka tutkii ravinnon ja geenien vuorovaikutusta.

Perimällä on siis yhteys siihen, kuinka elimistön ruokavaste toimii. Ja toisaalta ravinnolla voi olla vaikutusta siihen, kuinka perimämme toimii.

Ruskean rasvan rooli?

Myös toinen tyypin 2 diabeteksen tutkijoiden viime vuosien kiinnostuksen kohteista eli ruskea rasva saattaa kytkeytyä IPAan. Sen lisääntyneen toiminnan tiedetään olevan yhteydessä parempaan glukoosiaineenvaihduntaan.

– Vaikuttaa siltä, että ruskea rasva ja IPA liittyvät toisiinsa. Se, millä tavoin, on mielenkiintoinen tutkimuskysymys tyypin 2 diabeteksen ennaltaehkäisyn kannalta.

– Yksi tärkeä jatkokysymys on myös se, nostaako lihavuusleikkaus potilaiden IPA-tasoa. Eli vaikuttavatko parantunut glukoosinsieto sekä diabeteksen remissio siihen, de Mello Laaksonen luettelee kysymyksiä, joihin hänen tutkimusryhmänsä hakee vastauksia yhteistyössä muiden tutkijoiden kanssa.

Uteliaisuus johdattaa portaalta toiselle

Neljän pienen lapsen äiti Vanessa de Mello Laaksonen on juurtunut Itä-Suomeen. Tutkimusryhmän johtaminen Kuopiossa on yksi hänen täyttyneistä unelmistaan, mutta omasta mielestään hän on tutkimustyössään vielä ensimmäisillä portailla.

– Kiinnostavaa tutkittavaa on paljon, ja tutkimusaineistoa läpikäytävänä valtavasti. Tutkimusryhmäni ja minä haastamme joka päivä itsemme, olemme metsästäjiä, joita uteliaisuus ajaa eteenpäin, de Mello Laaksonen kuvaa.

Diabetestutkimussäätiön myöntämä 90 000 euron apuraha mahdollisti hänelle tutkimusryhmän perustamisen ja IPA-tutkimuksen käynnistämisen. Tällä hetkellä ryhmässä työskentelee 4-5 henkilöä, joiden palkasta apuraha kattaa osan.

– Säätiön apuraha oli äärimmäisen tärkeä alku tutkimushankkeellemme. Se auttaa meitä myös laboratoriotutkimusten rahoittamisessa.

Tulevaisuudessa de Mello Laaksonen haluaa laajentaa tutkimustaan koskemaan tyypin 2 diabetekselta suojaavia lipidejä eli rasva-aineita.

Katso Vanessa de Mello Laaksosen esitys EASD-konferenssissa 20.9.2019(avautuu uuteen ikkunaan, siirryt toiseen palveluun) (esitys on englanninkielinen)

Vanessa ja Marjo seisovat käytävällä keltaisen seinän edessä.
Dosentti Vanessa de Mello Laaksonen ja hänen tutkimusryhmäänsä kuuluva tutkijatohtori Marjo Tuomainen tutkivat tyypin 2 diabeteksen ehkäisyä.

Vanessa de Mello Laaksonen sai Diabetestutkimussäätiön 90 000 euron apurahan vuonna 2018.