Epäpuhtaasta uutteesta insuliiniksi – James Collip liittyy joukkoon
Insuliini 100 vuotta – osa 3/5
Frederick Bantingin ja Charles Bestin Toronton yliopistossa touko-kesäkuussa 1921 tekemä ahkera, ja välillä keskinäistä eripuraakin aiheuttanut sinnikäs tutkimustyö alkoi tuottaa tuloksia elokuussa. Elokuun 1. päivänä Banting antoi koirien haimasta eristämäänsä uutetta tajuttomalle, ketoasidoosista kärsineelle koiralle. Koiran verensokeri laski, se heräsi tajuttomuudesta ja kykeni kävelemään.
Elokuun ensimmäisenä päivänä onnistunut koe toistettiin onnistuneesti kahdella muulla koiralla, ja elokuun 4. päivä Frederick Banting ja Charles Best kutsuivat uutetta ensimmäisen kerran nimellä isletin. Nimi muutettiin myöhemmin John MacLeodin ehdotuksesta insuliiniksi, latinankielisen sanan insula mukaan.
Tutkijakaksikon laboratoriotyöskentelyn mahdollistanut MacLeod oli elokuussa yhä kesälomamatkalla Skotlannissa. Banting lähetti MacLeodille 9. elokuuta kirjeen, jossa hän kertoi innoissaan siitä, kuinka uute oli alentanut koirien verensokeria. Samalla hän kirjoitti kuitenkin myös siitä, että oli tyytymätön työskentelyolosuhteisiin alun perin varastona toimineessa laboratoriossa.
Kun MacLeod palasi syyskuun lopulla Torontoon, olivat Banting ja Best edistynee tutkimuksissaan ja saavuttaneet yhä rohkaisevampia tuloksia korille aiheuttamansa diabeteksen hoidossa. MacLeod varoitti kuitenkin kaksikkoa olemaan liian luottavaisia. Banting uhkasi puolestaan siirtyä jatkamaan tutkimustyötään muualle, jos tilakysymys ei ratkeaisi, ja hän ei saisi työstään kunnon korvausta.
Erimielisyydet sovittiin, ja tutkimustyö jatkui Torontossa, mutta Bantingin ja MacLeodin myöhemmän välirikon siemenet oli jo kylvetty.
Ensiesitys 14. marraskuuta
Maailman diabetespäivää vietetään Bantingin syntymäpäivänä, mutta päivään liittyy toinenkin insuliinin keksimiseen liittyvä virstanpylväs: marraskuun 14. päivä 1921, Bantingin 30-vuotispäivänä, Banting ja Best esittelivät tutkimustuloksiaan ensimmäisen kerran Toronton yliopiston henkilökuntaan kuuluneelle pienelle kuulijajoukolle.
Koirien ja myös syntymättömien vasikoiden haimoista eristetyn uutteen epäpuhtaus aiheutti tutkijakaksikolle ongelmia, ja he tiesivät tarvitsevansa apua uutteen valmistukseen. Joulukuun puolivälissä tutkimusryhmään liittyi 29-vuotias biokemisti James Collip, joka sai tärkeän roolin: hänen osaamisensa oli avainasemassa puhtaamman uutteen valmistuksessa.
Collip tutki uutetta koirien sijaan kaneilla, ja uudisti nopeasti sen valmistusmenetelmän, mikä lopulta mahdollisti sen, että uutetta saatettiin alkaa testata injektiona myös ihmisillä. Ennen sitä Banting kokeili uutteen tehoa opiskelutoveriinsa Joseph Gilchristiin. Diabetesta sairastanut Gilchrist oli huonossa kunnossa, eikä hänen 20. joulukuuta suun kautta nauttimansa valmiste vaikuttanut hänen vointiinsa.
Eli Lilly kiinnostuu
Joulukuun 30. päivä Toronton yliopiston tutkijat matkustivat Kanadan New Haveniin diabetestutkijoiden tapaamiseen. Banting piti esityksen haastavan yleisön edessä, mutta hermostuksissaan epäonnistui: kenties se, että läsnä oli tuon ajan kovia ”diabetesnimiä”, kuten Elliot P. Joslin ja Frederick Allen, sai Bantingin pois tolaltaan. MacLeod pelasti Bantingin pulasta ja vastasi kuulijoiden haastaviin kysymyksiin.
Yleisö suhtautui torontolaisten työhön skeptisesti, mutta yksi kuulijoista, Eli Lilly & Co:n tutkimusjohtaja George Cloves kiinnostui ja ehdotti, että Eli Lilly voisi osallistua valmisteen kehitystyöhön. Banting ja MacLeod kieltäytyivät kohteliaasti, mutta laittoivat ehdotuksen korvan taa.
Kiitos mielenkiinnostasi, lue jatkokertomuksemme neljännestä osasta, kuinka insuliinivalmisteen kokeilu tyypin 1 diabetesta sairastavien ihmisten hoidossa käynnistyi.